Puheenjohtajan pääkirjoitus
Minua on aina ärsyttänyt suunnattomasti kun teatteri-ihmiset, tai oikeastaan kuka hyvänsä, puhuvat energiasta: hyvää energiaa, huonoa energiaa, sain energiaa, annoin energiaa, enemmän energiaa! Syy on ollut se, että mielestäni voisi usein yhtä hyvin puhua maahisesta, tontusta tai sielusta.. energia kai sinänsä on todennettava ja laskennallinen suure (esim. liike-energia).
Joka tapauksessa, kun kävin katsomassa Mysteeriteatterin omaa Mikko Niemistöä viimeistelemässä ensi viikolla (29.8. klo 18) ensiesityksensä saavaa luentoaan Love! Inspiration! Innovation!, oli olotilaani kotimatkalla vaikea kuvata millään muulla sanoilla kuin että ”olin täynnä energiaa”.
Ehkä se todella oli liike-energiaa. Siltä se tuntui. Tuntui kuin Mikko olisi vetänyt minut liikkeelle, ja nyt olen täynnä liike-energiaa, jonka toivottavasti osaan ohjata jonkin uuden luomiseen.
En voi tässä mennä Mikon luennon yksityiskohtiin, en avata Alexander Chamberlainin filosofiaa.. sitä varten on mentävä luennolle. Kerron kuitenkin erään henkilökohtaisen assosiaation:
Viime talvena ryhdyimme vaimon kanssa punnertamaan. Internetissä on nimittäin semmoisia ohjelmia, jotka väittävät, että kuka tahansa voi tehdä 100 punnerrusta 6 viikossa harjoittelemalla n. 30 min / viikko kolmena päivänä viikossa. Minä pystyin alussa tekemään 20 punnerrusta, vaimo jonkin verran vähemmän. Noh, joistakin lastenkasvatuksellisista ja synnynnäiseen laiskuuteen liittyvistä repsahduksista huolimatta kuuden viikon kuluttua me molemmat kykenimme tekemään sata punnerrusta. Ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin pienelläkin panostuksella, jos hänellä on oikeat metodit. Alexander Chamberlain puhuu henkilökohtaisen potentiaalin täyttämisestä, ja nähdäkseni Mikko tarjoaa siihen oikeita metodeita kiinnostavalla, inspiroivalla ja luovalla tavalla.
Love! Inspiration! Innovation!
Sinussa on potentiaalia – Vapauta se kaikilla elämänalueilla!
Luentopaikkana toimii Postimuseon Kuvertti-kokoustila Helsingin ydinkeskustassa, Postitalossa Elielinaukiolla.
Luentoajat:
maanantai 29.8. klo 18
tiistai 30.8. klo 18
keskiviikko 31.8. klo 18
perjantai 2.9. klo 18
lauantai 3.9. klo 18
sunnuntai 4.9. klo 18
Osallistumismaksu: 15 e, opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset 10 e
Varaa paikkasi: mysteeriteatteri@gmail.com
huom. myös blogi: http://loveinspirationinnovation.blogspot.com/
- lauri n.
28.3.11
Maaliskuu 2011: Teatteri ei ole mikään talo
Puheenjohtajan kuukautisvuodatus (edelleen työnimi)
Talo? Talo! Ei tämä ole mikään talo. Te luulette, että kuiskaajankoppi on ruokakomero! Ja te luulette näyttämöä salongiksi ja kulisseja tauluiksi! Te ette tiedä teatterista mitään
Niin sanoo teatterirotta Emma kuono otsaa myöten rypyssä Vaarallisessa juhannuksessa, kun muumiperhe on pelastautunut tulvan valtaan joutuneesta talostaan kelluvaan teatteriin. Teatterin maailma on ihmeellinen: Yksi talon seinistä on tipahtanut pois, ovet ovat paperia ja kaakeliuunit maalattuja, omenat ovat puuta, kirjoja ei saa auki ja katosta tippuu maisemia.
Teatteri ei ole mikään talo. Sen voi todeta, jos yrittää mennä jonkun kotiin, istuutuu hiljaa seinän vierustalle häntä tuijottamaan, lopulta aplodeeraa ja lähtee. Teatteriin menemisestä joutuu yleensä maksamaan, toisaalta talossa saa käydä vessassa koska haluaa.
Teatterissa ei olla niin kuin talossa ollaan, eikä sen kannata samanlaista esittää. Se olisi valehtelua, ja näyttää teennäiseltä. Sen sijaan teatterin erityisyydestä ja omituisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti. Siellä ei tarvitse totella syy-seuraus -suhdetta, eikä konventionaalista tapaa puhua tai liikkua. Se voi olla aivan omilla säännöillään toimiva mahdollinen todellisuus. Sellainenkin näytelmä olisi hieno, jos olisi kyllin vahvoja ja taitavia näyttelijöitä, jossa kaikki kävelisivät koko ajan päällään... teatterin ei tarvitse totella edes fysiikan lakeja!
Muumien teatterista tulee mieleen lapsuuden teatterikokemukset, joissa teatteri oli aina ihmeellinen taikamaailma: Tirlittan lensi ja Robin Hood halkaisi napakymppiin ammutun nuolen kahtia. Lastenteatterissa on kai tapana muistaa tämä teatterin taianomainen aspekti, mutta aikuisten näytelmät ovat lähes poikkeuksetta saatanan tylsiä. Joko näytelmän maailma on ihan tavallinen, tai sitten se on tavattoman ruma, köyhä ja masentava. Jos se joskus on jotain muuta kuin realistinen, se on aina se yksi valkoinen tuoli ja kaksi näyttelijää mustissa trikoissa. Miksei se koskaan ole mitään värikästä, käsittämätöntä ja ihmeellistä?
Olin noin viikko sitten Prosakissa, proosaklubilla, kuuntelemassa Antti Tuuria, ja hänen uutta matkakirjaansa. Antsan mukaan kirjassa pitää olla aina lukijalle "lukemaan pakottava tarve". Antin matkamuistoista en sellaista löytänyt, vaan lähdin Venetsian kohdalla kotiin, mutta uskon periaatteen pitävän paikkansa yhtä hyvin teatterissa kuin proosassa.
"Seuraamaan pakottava tarve" voi teatterissa toki olla juoni tai seuraavan kaskun tai laulun herkeämätön odotus, mutta se voisi olla myös omalaatuinen, poikkeava ja kiehtova taikamaailma, jota ei halua rikkoa ennen kuin salivalot nostetaan ja yleisöä pyydetään painumaan kotiinsa.
- lauri n.
Talo? Talo! Ei tämä ole mikään talo. Te luulette, että kuiskaajankoppi on ruokakomero! Ja te luulette näyttämöä salongiksi ja kulisseja tauluiksi! Te ette tiedä teatterista mitään
Niin sanoo teatterirotta Emma kuono otsaa myöten rypyssä Vaarallisessa juhannuksessa, kun muumiperhe on pelastautunut tulvan valtaan joutuneesta talostaan kelluvaan teatteriin. Teatterin maailma on ihmeellinen: Yksi talon seinistä on tipahtanut pois, ovet ovat paperia ja kaakeliuunit maalattuja, omenat ovat puuta, kirjoja ei saa auki ja katosta tippuu maisemia.
Teatteri ei ole mikään talo. Sen voi todeta, jos yrittää mennä jonkun kotiin, istuutuu hiljaa seinän vierustalle häntä tuijottamaan, lopulta aplodeeraa ja lähtee. Teatteriin menemisestä joutuu yleensä maksamaan, toisaalta talossa saa käydä vessassa koska haluaa.
Teatterissa ei olla niin kuin talossa ollaan, eikä sen kannata samanlaista esittää. Se olisi valehtelua, ja näyttää teennäiseltä. Sen sijaan teatterin erityisyydestä ja omituisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti. Siellä ei tarvitse totella syy-seuraus -suhdetta, eikä konventionaalista tapaa puhua tai liikkua. Se voi olla aivan omilla säännöillään toimiva mahdollinen todellisuus. Sellainenkin näytelmä olisi hieno, jos olisi kyllin vahvoja ja taitavia näyttelijöitä, jossa kaikki kävelisivät koko ajan päällään... teatterin ei tarvitse totella edes fysiikan lakeja!
Muumien teatterista tulee mieleen lapsuuden teatterikokemukset, joissa teatteri oli aina ihmeellinen taikamaailma: Tirlittan lensi ja Robin Hood halkaisi napakymppiin ammutun nuolen kahtia. Lastenteatterissa on kai tapana muistaa tämä teatterin taianomainen aspekti, mutta aikuisten näytelmät ovat lähes poikkeuksetta saatanan tylsiä. Joko näytelmän maailma on ihan tavallinen, tai sitten se on tavattoman ruma, köyhä ja masentava. Jos se joskus on jotain muuta kuin realistinen, se on aina se yksi valkoinen tuoli ja kaksi näyttelijää mustissa trikoissa. Miksei se koskaan ole mitään värikästä, käsittämätöntä ja ihmeellistä?
Olin noin viikko sitten Prosakissa, proosaklubilla, kuuntelemassa Antti Tuuria, ja hänen uutta matkakirjaansa. Antsan mukaan kirjassa pitää olla aina lukijalle "lukemaan pakottava tarve". Antin matkamuistoista en sellaista löytänyt, vaan lähdin Venetsian kohdalla kotiin, mutta uskon periaatteen pitävän paikkansa yhtä hyvin teatterissa kuin proosassa.
"Seuraamaan pakottava tarve" voi teatterissa toki olla juoni tai seuraavan kaskun tai laulun herkeämätön odotus, mutta se voisi olla myös omalaatuinen, poikkeava ja kiehtova taikamaailma, jota ei halua rikkoa ennen kuin salivalot nostetaan ja yleisöä pyydetään painumaan kotiinsa.
- lauri n.
10.2.11
Helmikuu 2011: Mysteeriteatteri olemme me
Puheenjohtajan kuukausikirje/pääkirjoitus/päänavaus/puheenjohtaja aukoo päätään (työnimi)
Me olemme Mysteeriteatteri. Mysteeriteatteri ei ole aate, se ei ole metodi. Mysteeriteatteri ei liioin ole periaate tai muoto, eikä se myöskään ohjelma tai pamfletti ole. Mysteeriteatteria ei voi koskettaa, eikä se kuulu ideoiden maailmaan. Mysteeriteatteri ei ole paikka eikä mielentila. Mysteeriteatteri ei jätä jälkeensä jalanjälkiä, mutta paraduksaalisesti sillä on omaisuutta. Niin, Mysteeriteatteri ei ole filosofia eikä uskonto, eikä kelvollinen tieteellinen tutkimusmetodi. Mysteeriteatteri olemme me, jotka sen eteen työskentelemme ja sen nimellä teemme katoavaista taidetta. Me harvat, onnellisen harvat, veljet kaikki (Mikä näytelmä, nyt jaetaan pisteitä!).
Mistäpä muutoin on tämä: "We created it, now let's take it over!" Patti Smith huutaa niin The Who -coverinsa 'My Generation' lopuksi (Horses, raita 9, 3:11). Arvaan että Mikko sai pisteen. Me loimme Mysteeriteatterin Pub Marian Helmessä, Viirus-teatterilla, kahviloissa ja piharakennuksissa. Saatan kuulostaa pateettiselta, olen juuri lukenut yhdistyksen perustamiskirjoja. Niistä paistaa mahtava innostus, ja oppimisen ja opettelun ja itse tekemisen halu. Me luotiin se, nyt vaan poljetaan sillä sinne, minne halutaan mennä.
terv. pj - lauri n.
Me olemme Mysteeriteatteri. Mysteeriteatteri ei ole aate, se ei ole metodi. Mysteeriteatteri ei liioin ole periaate tai muoto, eikä se myöskään ohjelma tai pamfletti ole. Mysteeriteatteria ei voi koskettaa, eikä se kuulu ideoiden maailmaan. Mysteeriteatteri ei ole paikka eikä mielentila. Mysteeriteatteri ei jätä jälkeensä jalanjälkiä, mutta paraduksaalisesti sillä on omaisuutta. Niin, Mysteeriteatteri ei ole filosofia eikä uskonto, eikä kelvollinen tieteellinen tutkimusmetodi. Mysteeriteatteri olemme me, jotka sen eteen työskentelemme ja sen nimellä teemme katoavaista taidetta. Me harvat, onnellisen harvat, veljet kaikki (Mikä näytelmä, nyt jaetaan pisteitä!).
Mistäpä muutoin on tämä: "We created it, now let's take it over!" Patti Smith huutaa niin The Who -coverinsa 'My Generation' lopuksi (Horses, raita 9, 3:11). Arvaan että Mikko sai pisteen. Me loimme Mysteeriteatterin Pub Marian Helmessä, Viirus-teatterilla, kahviloissa ja piharakennuksissa. Saatan kuulostaa pateettiselta, olen juuri lukenut yhdistyksen perustamiskirjoja. Niistä paistaa mahtava innostus, ja oppimisen ja opettelun ja itse tekemisen halu. Me luotiin se, nyt vaan poljetaan sillä sinne, minne halutaan mennä.
terv. pj - lauri n.
17.5.10
Vielä ehtii kokea Ruton!
Rutto on riemullisesti tavoittanut katsojia ja jatkaa karnevalistista kulkuaan kokijoidensa sisuksiin vielä kuuden esityksen verran!
Rutto on myös osa Kallio Kukkii -festivaalien ohjelmistoa. Festareihin pääset tutustumaan tästä:
http://www.kallionkulttuuriverkosto.fi/
Keskiviikon 19.5. esitys alkaa olla muutamaa paikkaa lukuunottamatta täynnä, mutta lauantaille 22.5. ja sunnuntaille 23.5. mahtuu vielä. Varaa lippusi heti ennenku loppuu!
(Varaukset: mysteeriteatteri@gmail.com tai puh. 044 935 94 98)
- annika
Rutto on myös osa Kallio Kukkii -festivaalien ohjelmistoa. Festareihin pääset tutustumaan tästä:
http://www.kallionkulttuuriverkosto.fi/
Keskiviikon 19.5. esitys alkaa olla muutamaa paikkaa lukuunottamatta täynnä, mutta lauantaille 22.5. ja sunnuntaille 23.5. mahtuu vielä. Varaa lippusi heti ennenku loppuu!
(Varaukset: mysteeriteatteri@gmail.com tai puh. 044 935 94 98)
- annika
12.5.10
Ruton arvostelu Skenetissä
"Mysteeriteatteri johdattaa Lauri Niskasen johdolla yleisönsä vaikuttavasti ruton hurjiin syövereihin."
"Rutto on monipuolinen ja etenkin kunnianhimoinen esitys. Se antaa uskoa teatterin tehokeinoihin, kokeilevuuteen ja sanomaan."
(Martti Mäkelä, Skenet, 12.5.2010)
Koko arvostelu: http://www.skenet.fi/index.html?menuid=5
"Rutto on monipuolinen ja etenkin kunnianhimoinen esitys. Se antaa uskoa teatterin tehokeinoihin, kokeilevuuteen ja sanomaan."
(Martti Mäkelä, Skenet, 12.5.2010)
Koko arvostelu: http://www.skenet.fi/index.html?menuid=5
8.5.10
Subscribe to:
Posts (Atom)
