Mysteeriteatteri

Elokuu 2011: Energia ja inspiraatio

2011-08-24T22:47:00.002+02:00

Puheenjohtajan pääkirjoitus

Minua on aina ärsyttänyt suunnattomasti kun teatteri-ihmiset, tai oikeastaan kuka hyvänsä, puhuvat energiasta: hyvää energiaa, huonoa energiaa, sain energiaa, annoin energiaa, enemmän energiaa! Syy on ollut se, että mielestäni voisi usein yhtä hyvin puhua maahisesta, tontusta tai sielusta.. energia kai sinänsä on todennettava ja laskennallinen suure (esim. liike-energia).

Joka tapauksessa, kun kävin katsomassa Mysteeriteatterin omaa Mikko Niemistöä viimeistelemässä ensi viikolla (29.8. klo 18) ensiesityksensä saavaa luentoaan Love! Inspiration! Innovation!, oli olotilaani kotimatkalla vaikea kuvata millään muulla sanoilla kuin että ”olin täynnä energiaa”.

Ehkä se todella oli liike-energiaa. Siltä se tuntui. Tuntui kuin Mikko olisi vetänyt minut liikkeelle, ja nyt olen täynnä liike-energiaa, jonka toivottavasti osaan ohjata jonkin uuden luomiseen.

En voi tässä mennä Mikon luennon yksityiskohtiin, en avata Alexander Chamberlainin filosofiaa.. sitä varten on mentävä luennolle. Kerron kuitenkin erään henkilökohtaisen assosiaation:

Viime talvena ryhdyimme vaimon kanssa punnertamaan. Internetissä on nimittäin semmoisia ohjelmia, jotka väittävät, että kuka tahansa voi tehdä 100 punnerrusta 6 viikossa harjoittelemalla n. 30 min / viikko kolmena päivänä viikossa. Minä pystyin alussa tekemään 20 punnerrusta, vaimo jonkin verran vähemmän. Noh, joistakin lastenkasvatuksellisista ja synnynnäiseen laiskuuteen liittyvistä repsahduksista huolimatta kuuden viikon kuluttua me molemmat kykenimme tekemään sata punnerrusta. Ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin pienelläkin panostuksella, jos hänellä on oikeat metodit. Alexander Chamberlain puhuu henkilökohtaisen potentiaalin täyttämisestä, ja nähdäkseni Mikko tarjoaa siihen oikeita metodeita kiinnostavalla, inspiroivalla ja luovalla tavalla.

Love! Inspiration! Innovation!
Sinussa on potentiaalia – Vapauta se kaikilla elämänalueilla!

Luentopaikkana toimii Postimuseon Kuvertti-kokoustila Helsingin ydinkeskustassa, Postitalossa Elielinaukiolla.

Luentoajat:
maanantai 29.8. klo 18
tiistai 30.8. klo 18
keskiviikko 31.8. klo 18
perjantai 2.9. klo 18
lauantai 3.9. klo 18
sunnuntai 4.9. klo 18

Osallistumismaksu: 15 e, opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset 10 e

Varaa paikkasi: mysteeriteatteri@gmail.com

huom. myös blogi: http://loveinspirationinnovation.blogspot.com/

- lauri n.

Love! Inspiration! Innovation!

2011-08-02T23:53:00.005+02:00

Maaliskuu 2011: Teatteri ei ole mikään talo

2011-03-28T11:04:00.010+02:00

Puheenjohtajan kuukautisvuodatus (edelleen työnimi)

Talo? Talo! Ei tämä ole mikään talo. Te luulette, että kuiskaajankoppi on ruokakomero! Ja te luulette näyttämöä salongiksi ja kulisseja tauluiksi! Te ette tiedä teatterista mitään

Niin sanoo teatterirotta Emma kuono otsaa myöten rypyssä Vaarallisessa juhannuksessa, kun muumiperhe on pelastautunut tulvan valtaan joutuneesta talostaan kelluvaan teatteriin. Teatterin maailma on ihmeellinen: Yksi talon seinistä on tipahtanut pois, ovet ovat paperia ja kaakeliuunit maalattuja, omenat ovat puuta, kirjoja ei saa auki ja katosta tippuu maisemia.

Teatteri ei ole mikään talo. Sen voi todeta, jos yrittää mennä jonkun kotiin, istuutuu hiljaa seinän vierustalle häntä tuijottamaan, lopulta aplodeeraa ja lähtee. Teatteriin menemisestä joutuu yleensä maksamaan, toisaalta talossa saa käydä vessassa koska haluaa.

Teatterissa ei olla niin kuin talossa ollaan, eikä sen kannata samanlaista esittää. Se olisi valehtelua, ja näyttää teennäiseltä. Sen sijaan teatterin erityisyydestä ja omituisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti. Siellä ei tarvitse totella syy-seuraus -suhdetta, eikä konventionaalista tapaa puhua tai liikkua. Se voi olla aivan omilla säännöillään toimiva mahdollinen todellisuus. Sellainenkin näytelmä olisi hieno, jos olisi kyllin vahvoja ja taitavia näyttelijöitä, jossa kaikki kävelisivät koko ajan päällään... teatterin ei tarvitse totella edes fysiikan lakeja!

Muumien teatterista tulee mieleen lapsuuden teatterikokemukset, joissa teatteri oli aina ihmeellinen taikamaailma: Tirlittan lensi ja Robin Hood halkaisi napakymppiin ammutun nuolen kahtia. Lastenteatterissa on kai tapana muistaa tämä teatterin taianomainen aspekti, mutta aikuisten näytelmät ovat lähes poikkeuksetta saatanan tylsiä. Joko näytelmän maailma on ihan tavallinen, tai sitten se on tavattoman ruma, köyhä ja masentava. Jos se joskus on jotain muuta kuin realistinen, se on aina se yksi valkoinen tuoli ja kaksi näyttelijää mustissa trikoissa. Miksei se koskaan ole mitään värikästä, käsittämätöntä ja ihmeellistä?

Olin noin viikko sitten Prosakissa, proosaklubilla, kuuntelemassa Antti Tuuria, ja hänen uutta matkakirjaansa. Antsan mukaan kirjassa pitää olla aina lukijalle "lukemaan pakottava tarve". Antin matkamuistoista en sellaista löytänyt, vaan lähdin Venetsian kohdalla kotiin, mutta uskon periaatteen pitävän paikkansa yhtä hyvin teatterissa kuin proosassa.

"Seuraamaan pakottava tarve" voi teatterissa toki olla juoni tai seuraavan kaskun tai laulun herkeämätön odotus, mutta se voisi olla myös omalaatuinen, poikkeava ja kiehtova taikamaailma, jota ei halua rikkoa ennen kuin salivalot nostetaan ja yleisöä pyydetään painumaan kotiinsa.

- lauri n.

Helmikuu 2011: Mysteeriteatteri olemme me

2011-02-10T01:44:00.002+02:00

Puheenjohtajan kuukausikirje/pääkirjoitus/päänavaus/puheenjohtaja aukoo päätään (työnimi)

Me olemme Mysteeriteatteri. Mysteeriteatteri ei ole aate, se ei ole metodi. Mysteeriteatteri ei liioin ole periaate tai muoto, eikä se myöskään ohjelma tai pamfletti ole. Mysteeriteatteria ei voi koskettaa, eikä se kuulu ideoiden maailmaan. Mysteeriteatteri ei ole paikka eikä mielentila. Mysteeriteatteri ei jätä jälkeensä jalanjälkiä, mutta paraduksaalisesti sillä on omaisuutta. Niin, Mysteeriteatteri ei ole filosofia eikä uskonto, eikä kelvollinen tieteellinen tutkimusmetodi. Mysteeriteatteri olemme me, jotka sen eteen työskentelemme ja sen nimellä teemme katoavaista taidetta. Me harvat, onnellisen harvat, veljet kaikki (Mikä näytelmä, nyt jaetaan pisteitä!).

Mistäpä muutoin on tämä: "We created it, now let's take it over!" Patti Smith huutaa niin The Who -coverinsa 'My Generation' lopuksi (Horses, raita 9, 3:11). Arvaan että Mikko sai pisteen. Me loimme Mysteeriteatterin Pub Marian Helmessä, Viirus-teatterilla, kahviloissa ja piharakennuksissa. Saatan kuulostaa pateettiselta, olen juuri lukenut yhdistyksen perustamiskirjoja. Niistä paistaa mahtava innostus, ja oppimisen ja opettelun ja itse tekemisen halu. Me luotiin se, nyt vaan poljetaan sillä sinne, minne halutaan mennä.

terv. pj - lauri n.

Vielä ehtii kokea Ruton!

2010-05-17T22:20:00.003+03:00

Rutto on riemullisesti tavoittanut katsojia ja jatkaa karnevalistista kulkuaan kokijoidensa sisuksiin vielä kuuden esityksen verran!

Rutto on myös osa Kallio Kukkii -festivaalien ohjelmistoa. Festareihin pääset tutustumaan tästä:
http://www.kallionkulttuuriverkosto.fi/

Keskiviikon 19.5. esitys alkaa olla muutamaa paikkaa lukuunottamatta täynnä, mutta lauantaille 22.5. ja sunnuntaille 23.5. mahtuu vielä. Varaa lippusi heti ennenku loppuu!

(Varaukset: mysteeriteatteri@gmail.com tai puh. 044 935 94 98)

- annika

Ruton arvostelu Skenetissä

2010-05-12T18:23:00.002+03:00

"Mysteeriteatteri johdattaa Lauri Niskasen johdolla yleisönsä vaikuttavasti ruton hurjiin syövereihin."

"Rutto on monipuolinen ja etenkin kunnianhimoinen esitys. Se antaa uskoa teatterin tehokeinoihin, kokeilevuuteen ja sanomaan."

(Martti Mäkelä, Skenet, 12.5.2010)

Koko arvostelu: http://www.skenet.fi/index.html?menuid=5

Rutto pressikuva 4

2010-05-08T12:47:00.002+03:00

Mikko Lehvilä (kuva: Elina Niemistö)

Rutto pressikuva 3

2010-05-08T12:44:00.002+03:00

Mark Lepre, Joonas Kuokkanen (kuva: Elina Niemistö)

Rutto pressikuva 2

2010-05-08T12:41:00.001+03:00

Mark Lepre, Joonas Kuokkanen, Riikka Salo (kuva: Elina Niemistö)

Rutto pressikuva 1

2010-05-08T12:38:00.001+03:00

Janne Niinivaara (Kuva: Elina Niemistö)

Valtimolla

2010-04-29T20:22:00.001+02:00

Huhheijaa,

Terveisiä Valtimonteatterilta. Kello on puoli kymmenen ja lavalla tehdään teknistä läpäriä eli siis läpimenoa. Minä istun takahuoneessa. Riikka huudettiin juuri lavalle. Janne istuu vieressä sohvalla ja odottaa vuoroaan ja seuraavaa alkavaa kohtausta. Mulla on jalassa maailman mahtavimmat pinkit ballerinat. Ulkona on sateisen päivän jälkeinen ilta. Pitkän päivän matka kohti yötä jatkuu vielä hetken työllä. Mutta ah kevät. Ja ah Rutto.

Viimeistä harjoitusviikkoa viedään. Teknistä läpäriä tehdään kahvin, koulusta ostetun lounassalaatin, kurpitsansiemensämpylöiden, karonkkaa varten ostettujen kuukauden vanhojen juustonaksujen (joista mark sanoo, ettei niitä voi syödä ja on väärässä), mc Riksun räppäyksen sekä huonon/ hauskan läpänheiton voimin.

Ensi viikolla räjähtää. Yeah. Tulkaa tekin tänne!

Lämpimin ruttoisin terveisin,

tuottaja Kunnala

Harjoitusmateriaalia 1

2010-04-28T21:31:00.002+02:00

Kurkkaus Ruttoon

Harjoitusmateriaalia 2

2010-04-28T21:09:00.002+02:00

Kurkistus Ruttoon.

Omin, tautisin jaloin!

2010-04-27T22:57:00.010+02:00

Ensi-iltaan on puolitoista viikkoa. Rutto leviää kokijansa joka soluun ja valtaa mielen herättäen yöllä ja ilmestyen päiväuniin. Ohjaajien kotona on kuitenkin rauhaisaa, sillä maanantainen läpimeno oli lupaus räjähtävän railakkaasta ensi-illasta. Lupaus on vasta lupaus ja ihan hitosti on tietysti työtä vielä tehtävänä. Kuitenkin kainaloista aina nivusiin asti on alkanut levitä ihanan vaarallinen kihelmöinti siitä, että pian - ihan pian - rakas esityksemme seisoo omin tautisin jaloin katsojiensa edessä ja on valmis tunkeutumaan heihinkin solu solulta ja kohtaus kohtaukselta. Huuuh, miten sairaan jännittävää!

...ja nyt mietin kuinka pitkälle voin viedä tämän ääriloisteliaan metaforan ensi-illasta sairauden kaltaisena tilana. Lienee viisainta kömpiä nukkumaan. Sitten tarvitsen aasinsillan lipunmyyntiin... Monet ovat jo kömpineet tietokoneilleen ja teettäneet meille tuottajille hommia lukuisten lippuvarausten muodossa. Siispä, jos haluat kokea Ruton on todella korkea aika varata lippu: mysteeriteatteri@gmail.com tai 044 935 9498.

Sokerina pohjalla muutama otos harjoituskauden tunnelmista:

Näyttelijä sosiaalikeskuksessa. (Mark Lepre)

Puvustajan ja ohjaajan neuvonpitoa. (Johanna Råman, Lauri Niskanen)

Läpimenoon valmistautumassa. (Mikko Lehvilä, Joonas Kuokkanen, Lauri Niskanen)

Tuottaja Kunnalan kengät.

Palautteensaajat. (Janne Niinivaara, Mark Lepre, Riikka Salo)

-Annika

Promokuva 3

2010-04-11T23:08:00.001+02:00

(Kuva Elina Niemistö)

Lisää kuvia: http://www.mysteeriteatteri.fi/uusi/sivutmeta/produktiot/tulossa/

Promokuva 2

2010-04-11T23:06:00.002+02:00

(Kuva Elina Niemistö)

Promokuva 1

2010-04-11T23:02:00.005+02:00

(Kuva Elina Niemistö)

RUTTO - Pandemia iskee, oletko valmis?

2010-03-26T21:54:00.003+02:00

- Pandemia iskee, oletko valmis?

Toukokuussa 2010 pandemia iskee Valtimonteatteriin, Helsingin Kallioon. Viranomaisten mukaan syytä paniikkiin ei ole, mutta tapahtumaan on syytä varautua ajoissa. Rutto – Pandemia iskee, oletko valmis? on Lauri Niskasen kirjoittama ja ohjaama näytelmä, joka on saanut innoituksensa Albert Camus’n romaanista Rutto.

Pandemian uhka ja pelko ovat voimia, jotka saavat ihmiset sulkeutumaan ja rakentamaan muureja ympärilleen, mutta Mysteeriteatterin Rutto on vanhan maailmanjärjestyksen tuhoava ja uuden mahdollistava karnevaali. Esityksessä saavat demokraattisesti sanoa sanansa näyttelijät, yleisö, THL, Albert Camus ja bakteeri. Esitys loikkii kevyesti kuin gaselli eri
tyylilajien ja tietoisuuden tasojen välillä.

”Mikäs meillä on tässä ollessa, ei meitä muu uhkaa kuin rutto.”

Ensi-ilta 8.5.2010 - Valtimonteatteri, Aleksis Kiven katu 22
Muut esitykset: 10.5., 12.5., 13.5., 15.5., 16.5., 19.5., 22.5., 23.5., 27.5., 29.5., 30.5. (kaikki klo 19)

Liput: 12 / 7 €

Lippujen varaus:
mysteeriteatteri@gmail.com tai 044 935 9498

Ohjaus ja käsikirjoitus: Lauri Niskanen
Apulaisohjaaja: Annika Niskanen
Lavalla: Riikka Salo, Joonas Kuokkanen, Janne Niinivaara,
Mark Lepre, Mikko Lehvilä, Inka Kunnala
Tuotanto: Inka Kunnala, Annika Niskanen
Musiikki ja äänet: Johannes Vartola
Puvustus ja lavastus: Johanna Råman
Valot: Antti Puhakka

”Jos sodat, verot ja vuokrat ei pysty pitämään ihmisiä kurissa, täytyy tapahtua jotain. Rutto tai maanjäristys. Kun rutto sitten puhkeaa, yhteiskunnalle jää vähemmän. Tulee lama.”

Haastattelupyynnöt ja tiedustelut:
Annika Niskanen
p. 040 7498434
annika.niskanen[at]helsinki.fi

Mysteeriteatteri on vuonna 2005 toimintansa aloittanut, Helsingin seudulla toimiva teatteriryhmä.

http://www.mysteeriteatteri.fi/
http://mysteeriteatteri.blogspot.com/

Esityksen valmistamiseen on saatu tukea Helsingin kulttuurikeskukselta ja Työväen Näyttämöiden Liitolta.

Rutto vs. Norovirus

2010-03-23T01:07:00.010+02:00

Meidän alakerrassa on norovirus. Mun päässä se aiheutta seuraavanlaisen skenaarion: Norovirus tarttuu muhun alakerran ovesta. Mä vien sen mukanani Ruton harjoituksiin. Mä sairastun norovirukseen pariksi viimeiseksi viikoksi ennen ensi-iltaa. Näyttelijät saa sen multa ja sairastaa sitä koko esityskauden ajan. Se olisi ironista. Norovirus tuhoaisi Ruton. Se kuulostaa semmoiselta elokuvalta, niinkun Godzilla vs King Kong tai Alien vs Predator. Kumpihan voittaisi, Norovirus vai Rutto? Entä jos Norovirukselle antaisi ketjukuulanuijan ja Rutolle nunchakun?

Nyt kirjoittaa käsikirjoittaja Niskanen. Ei pidä sekottaa siihen toiseen samannimiseen, joka parhaillaan ohjaa Ruttoa, ja on siksi aivan liian kiireinen kirjoittaakseen jonninjoutavia jaarituksia blogiin. Minä taas olen jo luovuttanut tekstini työryhmän reposteltavaksi, joten mulla on hyvin aikaa pohtia esteettisiä kysymyksiä.

Vaikka Rutto on ajankohtainen, topikaalinen teksti, se on ehkä henkilökohtaisin teksti jonka olen koskaan kirjoittanut. Se liittyy varmasti siihen pisteeseen missä olen elämässä (alkaa olla kaunisteltua sanoa, että olen aikuisuuden kynnyksellä), ja toisaalta siihen pisteeseen missä olen kirjoittajana. Siihen liittyy kuitenkin myös uskoni siitä, että kaikkein henkilökohtaisin on kaikkein yleispätevintä. Objektiiviseen, eeppiseen, yhteiskunnalliseen esitystapaan pyrkiminen johtaa vaan virallisten, konventionaalisten ajatusten toistamiseen. Niinkun André Breton kirjoitti surrealismin manifestissa realistisesta, objektiivisuuteen pyrkivästä taiteesta: "Kammoan sitä, sillä se koostuu keskinkertaisuudesta, vihasta ja latteasta itseriittoisuudesta". Rutto tekstinä kuvaa pandemiaa mun subjektiivisen pääni sisältä, ja siksi siihen sopii yhtä hyvin rokotteet, desinesteet, THL, Tai Chi, Albert Camus, Itellan yt-neuvottelut, kuolleet rotat kylpyammeissa ja fagosyytit.

Mutta entäs sitten kun subjektiivisen tajunnan kokemus tehdään esitykseksi kahden ohjaajan ja kuuden näyttelijän subjektiivisten tajuntojen kautta? Onneksi se ei ole mun, vaan sen ohjaajan ongelma.

-lauri n.

Rutosta, autoista ja lumipenkoista

2010-03-18T12:25:00.004+02:00

Eilen harkkojen päätteeksi työnnettiin Lehvilän Mikon auto irti lumipenkasta, ja tuli vaan mieleen kuinka loistava näyttelijäntyön harjoitus se on. Ensinnäkin se on koko ryhmän yhteistä työtä ja kuka tahansa voi ottaa vetovastuun: "hei kokeillaan seuraavaksi työntää edestä 90 asteen kulmassa!" Pitää ottaa ja antaa. Siinä työskennellään koko ajan tavoitteellisesti: ei patsastella, mutta ei myöskään ole ylimääräistä vääntöä, koska ei voi tietää kuinka monta kertaa pitää vielä työntää. Kuuntelun pitää pelata, ettei auto takaisin penkkaan lipsahtaessaan rojahda varpaille. Aina pitää hyväksyä. Lopulta kaikki on koko ajan kiinni hetkessä, sillä jokainen työntö voi johtaa pettymykseen, toistoon tai onnistumisen hillittyyn riemuun.

Ruton harkat on hyvässä vaiheessa, kohtauksia mennään ja ollaan etsitty yhteistä, joskin vaihtelevaa liikekieltä. Välillä ollaan fyysisesti kiinni, rajoitettuja ja harkittuja, ja välillä ollaan täysin vapaita ja eksyksissä. Parhaita on ne hetket, kun on syötetty teksti ja joku fyysinen idea koneeseen, ja kaikki saa kiinni, ja jokainen tuo siihen koko ajan jotain lisää ja kohtauksesta tulee enemmän kuin osiensa summa.

- lauri n.

Rutto ja teatteri

2010-02-13T13:00:00.004+02:00

Kun pitää kantaa postia, haluaisi olla kotona kirjoittamassa esseetä. Kun pitäisi kirjoittaa esseetä, haluaisi kirjoittaa näytelmää. Kun pitäisi kirjoittaa näytelmä, niin johan rupeaa kiinnostamaan tiskaaminen ja blogin kirjoittelu.

Olen Artaud'n asialla. Artaud'n mukaan rutto on kostoa ajava vitsaus, pelastava kulkutauti, ja ruton tavoin teatterinkin pitäisi "puhkaista paiseet kollektiivisesti". Teatterin pitäisi olla suuri välienselvittely, joka tuhoaa yhteiskunnan ja saa meidät löytämään jälleen elämän.

Samaa mieltä, herra Artaud, mutta onko pakko olla niin synkkä? Minä näkisin mieluummin ruton karnevaalina, johon kaikki osallistuu - joka keikauttaa kaiken ympäri - ja jonka jälkeen maailmaa voi katsoa uusin silmin. Rutto on yhdistävä, tasapäistävä ja demokratisoiva voima. Rutto ei ole ainoastaan tuhoava, vaan myös uudelleensynnyttävä voima, ja siihen teatterikin voisi pyrkiä.

- lauri n.

RUTTO - Pandemia iskee, oletko valmis?
Ensi-ilta Valtimonteatterilla 8.5.2010
www.mysteeriteatteri.fi/uusi/sivutmeta/produktiot/tulossa

Kirnaus!

2009-07-29T14:50:00.002+03:00

Lastenteatteriryhmä Kirnauksella on nyt sitten oma blogi ja se löytyy täältä:

http://www.kirnaus.blogspot.com

Sinne vaan!

Terv, Inka

Jo joutui armas aika

2009-07-01T14:02:00.003+03:00

Hei,

Kaunis on heinäkuinen ilma. Mysteeriteatteri muun Suomen muassa lomailee, kuka missäkin. Syksy on vielä kaukanakaukanapoissa edessäpäin. Silloin palataan myös teatteroinnin pariin (Jos festaroida on verbi, niin sitten on teatteroidakin). Nyt lomaillaan heinäkuun helteissä (ah autuus), mutta ensin kerrataan.

Dionysia-juhla oli huippujuttu. Lehtileikkeet on tallessa arkistossa, mutta jos joku sattui kuulemaan Radio Helsingin jutustelun aiheesta, ilmoittautukoot. Kukaan meistä ei onnistunut ensi-iltavalmistelupaniikkitohinoissa sitä kuulemaan. Höh. Mutta uutta, tuntematonta yleisöä riitti ja todellisen elämän tragedioiltakaan ei vältytty. Terveisiä vaan Eerolle. :) Sunnuntai-iltana juhlan jälkeen kotona kirjoittelin tunteikkaita kiitoskirjeitä työryhmäläisille. Sitten tajusin, että enhän ehdi antamaan niitä, kun kaikki on ohi jo. Noh, mun jalat kantaa muistoa Dionysiasta ja Käpylän kallioista vielä pitkään, kiitos hyttysten.

Sitten seuraa hurraahuuto. Mysteeriteatterin yhteydessä toiminut Lastenteatteriryhmä Kirnaus on saanut toimintaansa sievoisen apurahan, jolla toiminnan jatkuvuus taataan. Kirnaus kiittää kaikista sydämistään ja on onnesta sekaisin. Lisää kirnausta (joo-o, tämäkin on ihan hyvä verbi) luvassa siis myöhemmin.

Mysteeriteatterin uusien verkkosivujen vielä keskeneräistä mallia voi käydä kurkkimassa sivuilla. Sivujen graafisesta ilmeestä vastaa samainen taituri Elina, jonka käsialaa esimerkiksi Dionysian juliste on. Kiitos Elina!

Kesäkuinen yhdistyksen kokous pidettiin puistossa piknik-henkisesti kesään sopivasti. Nyt, auf wiedersehen und hören! Lähden levyksi rantakalliolle.

T: Inka

Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n pj.

2009-05-25T01:02:00.003+03:00

Arkontti sanoo hei

2009-05-24T18:44:00.005+03:00

Diodiodiodio. Ei se bändi, vaan se juhla. Joka kohta on. Yy kaa koo, än-yy-tee…. Ihan pian. Arkonttina on kiva olla. Saa nähdä mieltämyllertäviä tragedioita, ihailla lähietäisyydeltä huimia näyttelijöitä ja siinä sivussa siemailla viintä. Ah elo. Eka tekninen läpimenokin on nyt hienosti takana.

Dionysia-juhla on festari ja arkontti hengaa. Tässä seurassa ja tällä meiningillä vielä erittäin mielellään. Toivon yleisön hengaavan myös letkeästi mukana. Tervetuloa nauttimaan keväästä!

T, Arkontti Inka

Läpimenojen kynnyksellä

2009-05-22T17:49:00.002+03:00

Tässä sitä ollaan. Hengissä!
Jo ennen ensi-iltaansa Dionysia-juhla on vaatinut viininsä ja uhrinsa. Sillä tavoin tyhjästä on taas tullut jotakin. Ja vieläpä jotakin hurjan hienoa.

Sunnuntaina on ensimmäinen koko Dionysia-palapelin yhteinen läpimeno. Jännittää. Meitä sulloutuu Ilves-Teatterin saliin ihan hirveä lössi tekijöitä, joilla kaikilla on kaikki vielä kesken ja levällään. Mutta kyllä me toikkaroidaan senkin läpi. Ja ollaan taas lähempänä sitä hetkeä, kun saa hakea pullon, jonka korkki laulaa rits-rits ja sisältö sanoo pulpulpul.

Jo nyt tiedän, että Dionysia-juhla on sisällöltään tavattoman rikas: yksikään esitys ei muistuta toistaan ja kolmetuntinen onkin täynnä kiherryttäviä yllätyksiä. Täytyy myöntää, etten enää oikein malttaisi odottaa. Mutta viikko vielä juhlaan!

Tervetuloa joka iikka juhlimaan meidän kanssa!

-annika n.

Argontit juhlivat jo!

2009-05-12T21:38:00.009+03:00

2009-05-09T19:53:00.002+03:00

Juliste: Elina Niemistö

"Kuoron jäsenet naamioivat itsensä satyyreiksi, tulkiten kevään ja viinin hurmaa alttarin ympärillä suorittamillaan irvokkailla karkeloilla. Dionysos-juhlaan on vielä kuulunut kulkue, joka meidän siveys- ja sopivaisuuskäsitteitämme loukkaavalla tavalla on palvonut siitoksen jumalaa, ja jonka saattue on kokonaan heittäytynyt viettielämänsä valtaan." (Eino Railo: Yleisen kirjallisuuden historia, 1933)

Dionysia-juhla

2009-05-02T19:34:00.012+03:00

Mysteeriteatteri esittää:
DIONYSIA-JUHLA
Teatteria! Uhreja! Viiniä! Seksiä!

Ateenassa suuren kansansuosion saavuttanut Dionysia-juhla järjestetään tänä keväänä ensimmäisen kerran Helsingissä. Mysteeriteatteri järjestää pe 29.5, la 30.5 ja su 31.5.2009 Ilves-Teatterilla keväisen viinin, päihtyneen hurman ja hedelmällisyyden juhlan, sekä juhliin liittyvän arvostetun runoilijoiden kilvan.

Aiempina vuosina runoilijoiden kilvan ovat voittaneet muiden muassa kestosuosikeiksi muodostuneet Aiskhylos, Sofokles ja Euripides. Tänä vuonna voitosta kilpailevat Simo Lyly, Lauri Niskanen ja Henriikka Himma. Kultakin runoilijalta nähdään yksi tragedia ja lyhyt satyyrinäytelmä. Lopussa yleisö saa valita voittajan, joka kruunataan runoilijoiden kuninkaaksi.

Kilpailevat esitykset:

Simo Lyly

Simo Lylyn tragedia ’Enempää kuin jaksaa kantaa’ on paikoin absurdi näytelmä Akista, nuoresta opiskelijasta, joka yrittää pärjätä synnynnäisen vammansa kanssa. Jokaisella meistä on oma vammamme, todellinen tai kuviteltu, johon etsimme apua, jota yritämme salata ja jonka kanssa yritämme elää.

Ohjaus Sanna Vuorinen. Rooleissa Petra Forsten, Henry Granholm, Milla Granlund, Nina Kuujärvi, Joonas Risku, Juulia Soidinaho, Katja Vidgren. Äänisuunnittelu Joonatan Portaankorva. Puvustus Asta Vekki.

Lauri Niskanen

”Se on kunnollinen, tunnollinen tapetti. Siinä se seisoo kuin perheonni.”

Tragediassa ’Tapetti’ Tuulaliina ja Pentti Saarikoski muuttavat omaan taloon ja perustavat perheen, kunhan vain saavat vanhat tapetit revittyä ja seinät maalattua. Näytelmä miehenmalleista, perhemalleista ja tapettikuvioista.

Ohjaus Annika Niskanen. Rooleissa Inga Björn ja Ilkka Sipola. Musiikki Pieta Sintonen. Lavastus ja puvustus Iiramaria Ojanen.

Henriikka Himma

"Se on täytetty.
Se on ojitettu, kaavoitettu, rakennettu, kukitettu."

Performatiivinen tragediademo maallisista ja maattomista asioista. Joutomaasta ja Espoosta; onnesta ja siitä miten se kuuluisi räjäyttää. Sukupolvemme draama, joka saattaa jäädä kesken jos kirjoittaja ei jaksakaan. Ohjaus Meiju Lampinen, Henriikka Himma ja työryhmä.

Esitykset: pe 29.5, la 30.5 ja su 31.5.
Kaikki esitykset alkavat klo 18.00. Kesto noin 3 tuntia (sisältää väliajan).

Liput: 10 / 6 €. Lippujen varaus numerosta: 044 935 9498 (mielellään tekstiviestitse) tai sähköpostitse: mysteeriteatteri@sci.fi.

Esityspaikka: Ilves-teatteri, Sampsantie 50 (Käpylä)

Ilkka Sipola ja Inga Björn, kuva Annika Niskanen.

Tuotanto: Johanna Råman, Annika Niskanen, Jan Jansson, Esa Kytösaho, Lauri Niskanen, Inka Kunnala, Mirjami Heikkinen.

Valo- ja äänitekniikka: Johannes Vartola ja Eero Erkamo.

Kirnaus-lastenteatteriryhmä esiintyy taas!

2009-04-22T19:03:00.014+02:00

Lapsille suunnattu Noita, joka halusi oppia laulamaan-teatteriesitys vierailulla kahdella lastenfestivaalilla toukokuussa:

- Kuulas -Kansainvälisillä lastenteatterifestivaaleilla Kuusankoskella lauantaina 16.5. Lisätietoja festivaalista löydät täältä
- Voikukka! -lastenfestivaaleilla lauantaina 23.5 Vaihtolavalla (Fleminginkatu 21) klo 15.00. Lisätietoja festivaalista löydät täältä

Mysteeriteatterin nelihenkinen Kirnaus-työryhmä toteutti elokuussa 2008 Helsingin ja Espoon kaupunkien lastensuojelulaitoksissa teatteriesityksen, joka pohjautui Hannele Huovin Noita, joka halusi oppia laulamaan -tarinaan. Lisäksi yleisölle avoimia esityksiä oli joulukuussa 2008 neljästi. Satu kertoo noidasta, joka kolmen lapsen avulla löytää oman äänensä ja tien itseilmaisuun. Noin puolen tunnin mittainen, interaktiivinen esitys toteutetaan musiikin, fyysisen ilmaisun ja tarinankerronnallisten elementtien avulla. Esitys on suunnattu 4–9
-vuotiaille lapsille.

Lisää kuvia esityksestä löydät näiltä sivuilta muutaman tekstipätkän päässä.

Mysteeriteatterin Kirnaus-työryhmä esittää:
Noita, joka halusi oppia laulamaan
Perustuu Hannele Huovin samannimiseen satuun
(teoksesta Taikaruukku, WEILIN+GÖÖS 1984)
Dramatisointi ja toteutus: Mirjami Heikkinen, Inka Kunnala,
Annika Niskanen ja Johanna Råman
Tuotanto: Johanna Råman/ Mysteeriteatteri
Rooleissa: Inka Kunnala (Noita),
Mirjami Heikkinen (Kaisa-Karoliina),
Annika Niskanen (Timoni) ja Johanna Råman (Leimu)
Kuvat: Iiramaria Ojanen

Uusi vuosi, uudet kujeet

2009-02-06T10:08:00.002+02:00

Pitäisiköhän uuden alkaneen vuoden kunniaksi tehdä tästä todellinen mysteeriblogi, jossa kukaan ei koskaan allekirjoittaisi tekstejään? Toisaalta se ei varmaan auttaisi. Lukija arvaisi jo muutenkin, että siellä se taas samalla näsäviisaalla, muka-hauskalla kirjoitustyylillään kommentoi. Joten hylkään idean. Muut saavat kyllä kokeilla.:) Jos siitä syntyisi arvauskilpailu. Ratkaise mysteeri ja voita kahvipaketti (huom. Reilun kaupan).

Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n vuoden 2009 hallitus on kokoontunut, järjestäytynyt ja saavuttanut muotonsa. Hallituksen kokoonpano on muuttunut edellisvuotisesta, mikä on ihan virkistävää. Osa jatkaa samoilla tehtävillä, kuten valokalustovastaava, mutta esimerkiksi sihteerinä toimii uusi henkilö. Kiitos edellisen vuoden hallitukselle ja kiitos uudelle. Kaikkien gaalojen hengen mukaisesti haluaisin myös kiittää paitsi isää ja äitiä, myös jokaista Mysteeriteatterin produktioihin kuluneen vuoden aikana osallistunutta henkilöä. On mahtavaa, että esimerkiksi Kahvilaproggiksessa (joksi edelleen nimitän Pieni on kaunista –pienoisnäytelmiä) oli uusia kasvoja mukana. Kiitos te. Myös vielä Mitäs tytöille kiitos panostuksesta ja muun muassa hyvistä enskaherkuista.

Proggiksista Noita on toistaiseksi hetkellisesti naftaliinissa, josta se toivottavasti kaivetaan esiin ensi kesänä. Mysteeriteatterin ja ylipäätänsä teatterin eräs parhaimmista puolista on monimuotoisuus. Pienelle, erityiskohderyhmälle suunnatun teatterin tekeminen opetti ja antoi eri asioita kuin ns. normiteatteri. Älkää kysykö, mihin viittaan normiteatterilla. Tarkoitukseni on vain sanoa, että huomio kiinnittyy eri asioihin, kun kierretään maita ja mantuja kohteissa. Vuorovaikutus korostuu eri tavoin.

Mysteeriteatteri jatkaa vuonna 2009 vireää toimintaansa. Kevääksi on luvassa jo jotain. Toivottavasti syksyksikin. En nyt muista, missä sarjassa sanottiin näin, mutta pysytään tutkalla.:)

Parasta helmikuuta toivottaen,

Inka

Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n pj ja jäsen

Noita ja lapset laulavat taas!

2008-12-20T11:43:00.006+02:00

Mysteeriteatterin lastenteatteriryhmä Kirnauksen Noita, joka halusi oppia laulamaan esitetään Ilvesteatterilla (Sampsantie 50) joulun välipäivinä sunnuntaina 28.12 klo 14.00 ja 17.00 ja maanantaina 29.12 klo 14.00 ja 19.00.

Noita, joka halusi oppia laulamaan on satu noidasta, joka kolmen lapsen avulla löytää oman äänensä ja tien itseilmaisuun. Noin puolen tunnin mittainen, interaktiivinen esitys toteutetaan musiikin, fyysisen ilmaisun ja tarinankerronnallisten elementtien avulla. Esitys on suunniteltu 4-9 -vuotiaille, mutta vanhemmatkin katsojat ovat kovin tervetulleita.:)

Liput 3-5 €. Varaukset ja tiedustelut numerosta 044 935 9498.

2008-12-10T14:49:00.002+02:00

Elä vaikka näin -ensi-ilta oli loppuunmyyty, vaikka yhtään lippua ei tietenkään myyty. Arvoimme Vaihtolavalle kuusitoista penkkiä, ja maagisesti ne täyttyivät tasan. Tänään keskiviikkona onkin viimeinen kerta kun esityksen voi nähdä. Ensi-illassa ei tainnut olla yhtään Mystisläistä...

- lauri n.

Elä vaikka näin

2008-12-03T23:30:00.003+02:00

ELÄ VAIKKA NÄIN

"mereltä tuuli kalanhajuista valoa,

kaupunki siirtyi hitaasti vettä pakoon"

(Mikko Rimminen)

Lausuntaa, äänimaailmaa ja musiikkia yhdistävässä esityksessä Johannes Vartolan äänimaailmat ja musiikki yhdistyy Mikko Rimmisen, Eino Santasen ja Markku Paasosen runouteen. Esitys tutkii aikamme modernia, urbaania, nuorta ääntä; arkisen elämän ja absurdin kohtaamisen rajapintaa. Eräänlainen tämän päivän 'Mitä tapahtuu todella?'

ESITYKSET

Ti 9.12. ja ke 10.12. Vaihtolavalla (Fleminginkatu 21, Helsinki). Molemmat klo 19.

Esitys kestää noin puoli tuntia. Vapaa pääsy.

TYÖRYHMÄ

Lausunta: Lauri Niskanen

Äänet ja musiikki: Johannes Vartola

Runot:

MIKKO RIMMINEN

(Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja)

MARKKU PAASONEN

(Verkko)

EINO SANTANEN

(Kuuntele, romantiikkaa)

(Merihevonen kääntää kylkeään)

Jalalla koreasti räntäsateessa

2008-11-17T20:45:00.004+02:00

Tämä on syksy ja nyt. Syksy etsii mua, eikä oo paikkaa, minne mennä pakoon. Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun.... Ja niin edelleen. Suomalainen rocklyriikka taitaa rakastaa syksyä. Marraskuisena maanantaina (huoh) voi kuitenkin odottaa seuraavaa:

Ilveksellä järjestävillä festareilla ohjelmistossa mysteeriä kerrakseen; Shakespeare&Company, Harjoitelmia tyylillä ja Pimeät linnut kahisivat, joka on Lauri Niskasen lausuntesitys, jossa Johannes Vartolan äänimaailma yhdistyy Mikko Rimmisen runoihin kokoelmalta Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja. Muussakin ohjelmistossa ja paikan päällä saattaa vilahdella tuttuja mysteerejä.:)

Huisia ja hienoa. Sinne siis kaikki. Tämä on käsky. Lisätiedot ja festariohjelma www.ilvesteatteri.com

Ihanaa on myös, että Noita laulaa taas joulukuussa. Kirnauksen kanssa teemme joulurupeaman eli neljä/viisi esitystä 19.-20.12. Esitykset ovat yleisölle avoimia, aikuiset ja lapset ja kaikki muutkin, tervetuloa! Kellonajat kerrotaan myöhemmin, kun itsekin tiedetään. Mutta minä iloan jo etukäteen.

Terveisiä keinotekoisen auringon eli kirkasvalolampun alta,

Inka

Pieni on kaunista Vaihtolavalla N-Y-T nyt!

2008-10-31T16:02:00.003+02:00

(valokuvat: Pekka Veikkolainen)

Pieni on kaunista

2008-10-26T20:33:00.004+02:00

Mysteeriteatteri esittää: Pieni on kaunista – kaksi pienoisnäytelmää illassa.

Marraskuussa Vaihtolavalla uskotaan, pieni on kaunista, kaksi elämystä mahtuu samaan iltaan. Esitys koostuu Raisa Marjamäen Shakespeare&Company ja Veikko Erannin Harjoitelmia tyylillä lyhytnäytelmistä. Välissä nautitaan kahvia ja teetä pimenevässä syysillassa.

Ensi-ilta sunnuntaina 2.11. klo 19 (Vaihtolava, Fleminginkatu 21)

Muut esitykset; ti 4.11 klo 20 / ke 5.11 klo 19 / to 6.11 klo 20 / su 9.11 klo 19 / ma 10.11 klo 20 / ti 11.11 klo 20 Liput 3/5€.Varaukset ja tiedustelut numerosta 044-9359498 tai 040-7220688. Kesto: n. 1h 15min. Tuotanto: Mysteeriteatteri/ Sanna Vuorinen.

Shakespeare&Company

"Mä saisin ihan helposti henkeä, jos olisin yksin"

Shakespeare&Company on kirjakauppa maassa, jonka jokaisessa keittiössä on muurahaisia. Kirjakaupan takahuoneessa asuu Myyjätär, joka kärsii hengitysvaikeuksista. Kirjakaupassa vierailee Mies, joka odottaa, että Myyjätär palaisi kotiin.

Shakespeare&Company on näytelmä omien ääriviivojen kadottamisesta, puhumisen vaikeudesta, luopumisesta ja kiinnipitämisestä eli vapaudesta ja rakkaudesta.

Käsikirjoitus: Raisa Marjamäki

Ohjaus Anni Mikkelsson

Puvustus ja lavastus: Iiramaria Ojanen

Musiikki: Minja Koskela

Äänisuunnittelu: Ina Mutikainen

Valosuunnittelu: Eero Erkamo

Käsiohjelma: Karoliina Hellberg

Lavalla: Inka Kunnala ja Ville Vasara

Shakespeare&Company on Mysteeriteatterin ja Mitäs tytöt? -kollektiivin yhteistyöproduktio.

Harjoitelmia tyylillä

"Sitä aina kuulee vaan yhden puolen kustakin asiasta."

Käsikirjoitus: Veikko Eranti

Ohjaus: Sanna Vuorinen

Näyttelijät: Jan Jansson, Pekka Mattila ja Pirkko Peltomaa

Lavastus: Iiramaria Ojanen

Valokuvat: Pekka Veikkolainen

Käsiohjelma: Karoliina Hellberg

Roudaus: Simo Lyly

Tarina ajasta, isästä, pojasta ja odottamisesta.Roudaus: Simo Lyly

Noidan päivä

2008-08-30T10:30:00.006+02:00

Noidan päivään kuului kahvia, ajelua paikasta toiseen, mukavia ihmisiä ja hiusten tupeerausta. Mustaa kynsilakkaa, hopeahilettä poskipäissä (ja lopulta hiuksissa, korvissa, kynsien alla, varpaissa), äänenavausta ja laulamista (leipuri hiiva ja tuikituiki tähtönen), hiestä märkiä vaatteita, kamojen roudausta. Ja paljon, paljon ihania lapsia ja nuoria. Kiitos jokaikiselle heistä. Ja kiitos Mirrelle, Annikalle ja Johannalle, maailman parhaille kirnauksille. Ensi viikolla Raittikarnevaaleilla noita ja lapset laulavat taas.

-Inka eli noita-

http://www.blogger.com/post-create.g?blogID=5699772774974732993

2008-08-26T22:46:00.007+03:00

Tässä mainioita Iirun ottamia kuvia Noidastamme. Kiertueemme on edennyt yli puolenvälin. Lasten keskittyneisyys valostuttaa päiviäni.

Mirr

Noita, joka sai lapset muuttumaan puroksi

2008-08-20T23:23:00.006+03:00

Olen äärimmäisen onnellinen. Noita, joka halusi oppia laulamaan toimii juuri niille, joille sen teimme. Koeyleisö Ilveksellä oli hurjana innostuksesta ja antoi hyvän pohjan lastenkotikiertueelle. Tänään yhdentoista lapsen ja muutaman vanhemman kanssa perhetukikeskuksen pienessä kerhotilassa tapahtui silti suuria taikoja! Tilaan mahtui kuin mahtuikin metsä, tuhathuippuinen linna ja suuri seikkailu. Noita oli aivan yhtä mystinen ja Kaisa-Karoliinan, Timonin ja Leimun jännitys aivan yhtä kutkuttavaa, vaikka esiinnyimme hehkulamppurivistön alla, liitutaulun edessä.

Opin, että esityksemme ei todellisuudessa kestä 30 vaan 30+30 minuuttia. Lapsille on esityksen näkemisen lisäksi tärkeää päästä juttelemaan siitä, mitä juuri kokivat, kokeilemaan miten viinilaseja soitetaan ja katsomaan mitä kiiltävää noidalla oikein on naamassaan.

On onni saada olla noidan matkassa kaksiviikkoisen kiertueen ajan. Toivon noidalle kuitenkin vieläkin pidempää ikää ja paljon hikisiä sukkia.

-annika, tuore mysteeri-

Utan direktör

2008-08-11T16:21:00.002+03:00

Kurkku kipeänä köhimisestä sairasloman lahjoittaman ajan turvin kirjoitan muutaman sanasen. Kysymys, jota olen miettinyt koko kesän on, että ”mikä ihmeen kesä? Ja jos se oli, niin mihin se meni ja voiko sen hakea sieltä takaisin?” Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti, vaikka säitäkään voi liiemmin kehua. Edellä mainitun pohdinnan lisäksi oleellinen kysymys on ollut, että kumpparit vai bikinit. Ken tietää huomisesta, kun tänäänkin sataa vettä ja aurinko paistaa samaan aikaan.
Kurkun kipeytymiseen saattaa olla toinenkin syy kuin elokuinen kuumetila. Olen nimittäin viimeaikoina noitaillut ja leikkinyt äänelläni. Käpylästä on kaikunut kummallista ulinaa, kun olen yrittänyt oppia laulamaan. Mysteeriteatterin iki-ihanan Kirnaus-työryhmän lastenteatteriesitys Noita, joka halusi oppia laulamaan saa ensiesityksensä muutaman viikon päästä. Paljon on vielä tehtävää ja muistettavaa. Kuitenkin viikonlopun treeniputkesta selvittyäni heräsin tänään tajuamaan, että onhan sitä jo saatu jotain aikaiseksikin.
Prosessi on ollut opettava, haastava ja hieno. Lähes kaikki esityksen osa-alueet ovat nelihenkisen työryhmämme kaikkien jäsenten käsialaa. Yhdessä dramatisoimme, puvustamme, ohjaamme ja esitämme. Yhden lauseen sisälle mahtuu valtava määrä pohdintaa, ratkaisuja, kokeiluja, ratkaisuja, uusia ratkaisuja sekä katsomista että kuuntelemista. On jo sinänsä haaste, että koko työryhmä ohjaa, mutta että koko työryhmä ohjaa koko työryhmää lavalta käsin. Toki työryhmän jäsenistä mahdollisuuksien mukaan joku on saattanut istua katsomossa neuvomassa esimerkiksi, että ”joo, hyvä, ihana, pidä toi” tai ”tää ei nyt toimi näin, se täytyy pointata esille paremmin” (toim. huom. ”pointata” on paitsi työryhmän lempiverbi, myös kauhean kätevä). Silti kukaan meistä ei voi tietää, miltä esitys kokonaisuudessaan nyt tai tulevaisuudessa näyttää. Ei ole tahoa, joka tietäisi valmiiksi tilan tai paikan, jota kohti esiintyjien lavalla tulisi suunnistaa. Ei auta muuta kuin luottaa siihen, että 1+1+1+1=5 eli hyvä esitys.
Timonin ja Kaisa-Karoliinan sanoja mukaillen, laulamisessa kuten näyttelemisessä kuten ohjaamisessa kuten taiteessa kuten kommunikaatiossa on tärkeää oppia katsomaan ja kuulemaan. Kuten nyt elämässä yleensäkin on.

-Inka-

Linnun vastaanottoa Kouvolan seudun lehdistössä...

2008-06-18T20:48:00.000+03:00

Ei tarvitse kauas ajaa että saa teatterille hyvin näkyvyyttä.

Mysteeriteatterin kannattaisi joskus kiertää Suomea enemmänkin (ehdotan tätä vakavissani)

lauri n.

Lintu lennähti...

2008-05-06T02:10:00.001+03:00

Lintu lennähti rauhaansa lauantaina. Pidin produktiosta valtavasti; se innosti, onnisti, motivoi, haastoi. Ensin ei tiennyt kvintetistä mitään, ja sitten se hiipii varkain Birdlandiin, hämyiseen ja runoiseen. Kaikki kävi pakottomasti ja ilolla. Työryhmän sitoutuneisuus kannatteli lentoani. Nukuin aina valtavan hyvin, kun saavuin esityksistä kotiin.
Mire

Lintu
tuolla oksalla
- vilkutin

Jack Kerouac

Kevään herääminen

2008-05-03T14:03:00.002+03:00

”Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu, oon turhaan odottanut tuulta lempeää…” Ja kas, yhtäkkiä toukokuu mukanaan lämmin tuuli ja aurinko onkin täällä. Suorastaan riemukasta. Pessimisti alkaisi jo manata takatalvea, mutta minä pyrin nautiskelemaan puhjenneista silmuista puissa ja pensaissa.

Lintu lenteli huhtikuun ajan komiasti Ilves-teatterilla. Olin suuri fani. Kolmannellakin katsomiskerralla esitys jaksoi riemastuttaa, huvittaa, koskettaa ja yllättää. Jokaisella kerralla tajusin jotain vähän lisää. Ja lavalta säteilevän energian lämmössä oli hyvä paistatella. Ensi-illassa päädyin vahingossa istumaan keskelle katsomoa paraatipaikalle suoraan mikrofonin eteen, kun en ruusuiltani (13 kpl) ja hämmennykseltäni (mitäh! Sisäänkäynti lavan kautta, äkkiä turvaan katsomon puolelle…) osannut toimia toisin. Seuraavat kaksi esitystä nökötin oikeassa ja vasemmassa nurkassa. On todella mielenkiintoista nähdä sama esitys useampaan kertaan, sillä mikään esitys ei ole täysin edellisensä kaltainen, joka kerta näyttelijät ja yleisö reagoivat hieman toisin. Haastakaa itsenne tarkkailemaan!

Mysteeriteatterin kevätkokous sujui mainiosti ja ihan mukavalla osanottajamäärällä. Kolmeakymppiä kohti mennään, nimittäin jäsenmäärämme on nyt huikea 21! Kokouksessa keskustelimme muun muassa tulevista produktioista ja toiminnasta. Kesällä työpajoillaan, syksyllä sattuu ja tapahtuu kahvilassa… Kesällä myös kokoustetaan, mutta ehkäpä puistossa, rannalla, grillaten… Jaksan vielä muistuttaa, että hyvä Mysteeriläinen, jos Sinulla on proggisideoita, tervetuloa kokoukseen kertomaan niistä! Ja ilmankin saa tulla.

Kevätmielin, Inka
Pj.

Ps. Ai niin, vappu, juu. Täytettiin Joonaksen kanssa Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n veroilmoitus! Railakasta!:)

Linnun ensi-ilta

2008-04-06T00:20:00.004+02:00

Linnun ensi-ilta on takana. Käsittämätöntä. Tuntui, että olikin jo se aika. Vaikka olin iloinen, ylpeä, kiitollinen ja euforinen esityksestä, on ensi-ilta ohjaajalle myös hirveä päivä. On mulla hautajaiset, muilla häät. Potkaisin jossain vaiheessa Mysteeriteatterilta saamaani hienoa kukkaa. Miten outo reaktio. Anteeksi Mysteeriteatteri, olen siitä kyllä kiitollinen. Mutta se nyt joutui ottamaan vastaan sisäisen tyhjyyden ja turhuuden tuntemusteni kengänkärjen. Hullut ovat nyt siis vallanneet hullujenhuoneen, näyttelijät näytelmän, ja se on kyllä villi kyyti. Menkää katsomaan.

-lauri n.

Haa!

2008-04-02T23:32:00.001+02:00

Mä oon ollut ihan kauheassa pöhnässä viime lauantaista. En oikein tiedä mistä se johtuu. Stressistä, flunssasta vai jostain yleisestä jazz-sekavuudesta. Mirre lohdutti, et se sopii kuvaan. Niin se on. Hirveessä fuulassa vaan ensi-illan kynnykselle ja sitten pöristellään täysillä. Tai mun pitäis varmaan sanoa, että pimputellaan täysillä. Ei tässä tekstissä ole mitään järkeä. Vähän jo väsyttää, kun on turha koittaa lepuuttaa mieltä ja ajatella yhtään mitään muuta kun Lintua. Ajatukset kiertää sitä väistämättä kiekka toisensa jälkeen. Siksipä enskari tuntuu – uskaliaasti sanottuna - huojentavalta. Vaikka hirmusti on kaikkea, mitä haluisi välttämättä vielä kokeilla, muistaa hoitaa ja säätää ja harjoitella, niin alkaa tuntua myös ihan hyvältä ajatukselta kokeilla yhdessä yleisön kanssa. Siitä tulee kivaa ja hienoa! Vitsit, en malta oottaa että katsojat pääsee tapaamaan noi neljä loistavaa jazzkollia, joita olen saanut ihastella viimeiset viikot ja kuukaudet.

Annika alias Munkki

VIIMEISET PYRISTELYT

2008-04-01T23:23:00.004+02:00

Ensi-ilta lähestyy ja viimeiset päivät ennen sitä vietetään paniikinomaisissa tunnelmissa. Viimeinen kohtaus on jouduttu kahdessa viimeisimmässä läpimenossa tekemään kuiskaamalla etteivät talon asukkaat häiriinny ja savukonekin pitäisi vielä löytää. Mutta mitä olisikaan ensi-iltaviikko ilman paniikkia? Itse esitys rupeaa näyttämään jo yleisöä lukuunottamatta valmiilta eikä valomieskään (allekirjoittanut) malttaisi väännellä nappuloita kun esitys imee niin voimakkaasti mukaansa. Perjantaina Charlie Parker ja hänen kvintettinsä aloittaa shown Ilves teatterilla. Tämä kannattaa nähdä!

-Mikko (apulaisohjaaja ja valomies)

2008-04-01T12:36:00.000+02:00

Ensimmäinen läpimeno

2008-03-14T23:15:00.002+02:00

Mitenhän tänne saa valot? 'On', jatkojohto päälle, töpseli ei oo seinässä. Seuraa nartsaa. Lapsena oli aina hirveesti niitä tehtäviä että 'johdata kisu kotiin' ja sitten hirveä sykerö viivoja josta piti seurata oikeaa. Mihinhän sekin perustuu? Helppoja tehdä ainakin. Haa... töpseli... seinään. Äiti sanoo että tepseli. Pistoke. Vai onko pistoke se mihin tungetaan? Onko se sitten pistin?

Hei! Mitä kuuluu? Lavasteita, jee! Mitä mieltä oot? Ostetaanko vai porataanko itse? Vitsit, hieno. Mitenhän tää katsomo on rakennettu? Pitäiskö kokeilla purkaa?

Hei, miten menee, hyvin kiitos kysymästä. Keitättekö kahvia? Keittäkää mullekin! Onko Fazerinaa? Onks Pietaa näkyny? Pitäiskö ainakin koota noi tuolit pois? Tietääkö hei kukaan miten ton katsomon saa purettua!

Hei, mitä kuuluu? No katsomoa yritetään purkaa. Ehditkö auttaa jos noi tuolla harjoittelee laulua? Turha valittaa, krapula on itse aiheutettu tauti. No ni, oishan se pitäny arvata... nippusiteillä ja jesarillahan se on koossa.

Hei moi miten menee, mikä sulla on aikataulu? Ehditkö tulla auttamaan, me katsomoa puretaan, noilla on laulutreenit menossa. Mitä sulla on? Puvustusta jee, katotaan ennen läpimenoa. Hei mitä jos kerätään laudat yhteen paikkaan ja nää kehikot toiseen! Mitä helvettiä onko näitä kolmea erikokoista. Stevie Wonderia! I'll be loving you until the rainbow burns the stars out in the sky..

Purettiin sitten koko katsomo. Pakko vissiin koota uudestaan. Eihän nää sovi nää jalat näihin kehikoihin. No mites.. no ei.. oota.. kokeillaan.. entäs noin.. AI SAATANA! Eikun mun käsi jäi väliin.. onko täällä laastaria muuten? Mites teillä laulut edistyy? Ei sitä voi muutta kaksiääniseksi, kyllä neljä ääntä pitää olla.

Kootaan katsomo, sovitetaan housuja, juodaan kahvia, alotetaan tasalta, lauletaan vielä kerran alusta, lämmitellään raveilla, swish, boing, bang..

No niin! Hiljaisuus! Ja olkaa hyvä..

Harkkakuvia

2008-03-07T01:12:00.000+02:00

2008-03-04T00:40:00.000+02:00

2008-03-01T16:26:00.002+02:00

Kahvi on parasta suklaan kanssa. Mikko toi joihinkin harjoituksiin semmosta suklaata mistä se sanoi että tää on parasta kahvin kanssa. Se oli kyllä totta. Mitähän suklaata se oli? Vitsit jokaisella ohjaajalla pitäisi olla apulaisohjaaja joka sanoo harjoitusten jälkeen kun itsellä on semmoinen olo että "jäimme jälkeen tavoitteista", niin se apulaisohjaaja sanoo että "oli tosihyvät harkat, saatiin hirveesti tehtyä" ja "ollaan tosi hyvässä vaiheessa jo nyt". Vaikka se ei olisi totta niin semmoinen apulaisohjaaja pitää olla joka sanoo niin. Ja semmoiset näyttelijät soisin myös joka ohjaajalle jotka on innoissaan ja haluaa tietää kaiken vaikka jatsista ja miettii roolityötä ja näytelmää kotona ja tulee harkkoihin täynnä kysymyksiä ja ehdotuksia ja osaa jo ensimmäisissä kohtausharjoituksissa tekstin ulkoa (mitä ihmettä?). Semmoiset näyttelijät, että kun ohjaaja kipaisee pissalla ja tulee sitten takaisin, niin se havaitsee että näyttelijät on vaan jatkanu keskenään harjoittelemista koko pissan ajan. Mä luulen että joka ohjaajalla ei ole semmoisia näyttelijöitä, mutta minullapa on. Minä olen nähnyt Linnun julisteluonnoksen. Se on solid gold.

lauri n.

Linnun ensi-ilta 4.4.

2008-02-19T16:16:00.002+02:00

Parasta on se kun minua ei tarvita. Kun kukaan ei kuuntele kun yritän sanoa "otetaan taas alusta!" Kun näyttelijät ohjaavat itseään ja toisiaan, kokeilevat, yrittävät, epäonnistuvat, keksivät. Kun kohtauksesta on tajuttu jotakin olennaista, kun ollaan siinä kiinni, ja kaikki tuntevat mitä täytyy tehdä ja miltä pitäisi tuntua, ja pyrkivät kohti sitä ilman että kukaan oikeastaan enää ohjaa. Kun näyttelijät toimivat vääjäämättömästi hahmon mukaan ja reagoivat sillä ainoalla, kohtauksen sanelemalla tavalla. Tai sitten sillä toisella, yllättävällä, mahdollisella.

Näyttelijä ei ole konserttimuusikko, hän ei seuraa paperille piirrettyjä ohjeita taidokkaasti tai epäonnistuen. Näyttelijä on jazzmuusikko. Hän improvisoi täydellisen vapaana, luoden loputtomasti uutta, tietyn yksinkertaisen perusrakennelman sisällä. Hän on loputtoman vapaa, ja samalla täydellisesti sidottu muihin esiintyjiin, näyttelijöihin.

Ohjaajana kaikki mitä minun tarvitsee tehdä, ja kaikki mitä voin tehdä, on luoda tietty looginen, vääjäämätön rakenne kohtaukselle ja näytelmälle, jonka sisällä tehdessään vapaita valintoja - jonka sisällä eläessään - näyttelijät seuraavat sitä perusrakennetta, koska se on luontainen, ilmeinen, vääjäämätön. Koska se syntyy tilanteesta, ajatuksista ja muiden, ympärillä elävien näyttelijöiden, antamista virikkeistä.

lauri n.

Uuden puheenjohtajan tervehdys

2008-01-25T15:11:00.000+02:00

Hei vaan kaikille, jotka joskus eksyvät/ovat eksyneet tänne. Mysteeriteatterin vuosi 2007 saatiin kunnialla päätökseen. Joulukuun syyskokouksessa oli mukavan laaja osanotto. Kiitos kaikille läsnäolleille! Kokouksen jälkeen juotiin maljoja pikkujoulun ja Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n uuden hallituksen kunniaksi. Maljoja kohotettiin myös Joonakselle, Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n ensimmäiselle puheenjohtajalle. Mahtaisiko Mysteeriteatteria olla, jos ei olisi Joonasta...? Hatunnosto ja kiitos Joonakselle suuresta tehdystä työmäärästä. Ja kiitos siitä, että pyysit mua mukaan Isoon Vihkoon syksyllä 2004. Ilman sitä olisin jäänyt paljosta paitsi.

Armon vuosi 2008 on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaasti. Jäsenmäärämme on kasvoi joulukuun kokouksen yhteydessä kahteenkymmeneen. Raisalle ja Kaisulle terveisiä!:) Saimme vihdoin ja viimein toteutettua valtaisan (?) omaisuutemme inventaarin. Eero ajeli vartavasten vuokratulla pakettiautolla ympäri keskustaa poimien kyytiin tavaroita ja mystisläisiä. Samaan aikaan Sannan työhuoneella allekirjoittanut ihmetteli vuosien varrella kerääntyneiden vaatteiden määrää. Jos joku kaipaa lainaan seitsemää harmaata armeijatakkia, niin täältä pesee! Ja kuka olisikaan muistanut, että omistamme muovailuvahasta tehdyn, sangen hienon, mutta epäkäytännöllisen ja hämmennystä aiheuttavan taskupeilin... Kaikki esineet, vaatteet ja lavasteet kirjattiin tarkasti ylös pientä violettia vanupalloa myöten. Tulevien produktioiden puvustajien ja lavastajien on nyt aikaisempaa helpompaa hyödyntää jo olemassaolevia resursseja. Listaa saa kysellä hallituslaisilta. Urakan jälkeen jäljelle jääneet mystisläiset menivät pitsalle.

Uutta on odotettavissa monella rintamalla. Nettisivumme uusiutuvat toivottavasti pian. Sähköisen viestinnän velhot Sanna ja Veikko ovat asialla. Huhtikuussa ensi-iltansa saava, Ilves-teatterin kanssa yhteistyössä toteutettava Lintu räpyttelee ja aukoo jo siipiään (kamala kielikuva, mutta olkoon). Treenit ovat alkaneet ja muutenkin kuulemma menee hyvin. Useita muitakin aihioita on mietinnässä tai jopa työn alla, mutta niistä sitten myöhemmin.

Huomasin eilen Hakaniementorille katsellessani, että päivä on pidentynyt. Tänään paistoi aurinko. Talven selkä on taittunut. Olen niin iloinen, että syystalven jatkuva pimeys alkaa hiljalleen olla ohi. Aurinkoa, kevättä, lämpöä, uusia juttuja, haasteita, tempauksia ja toimintaa ilolla odottaen,

-Inka-
Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n hallituksen puheenjohtaja 2008

kevään lintu

2007-10-15T23:01:00.000+02:00

teatterissa on tunkkaista ja unettaa
pitäisi avata ovet ja ikkunat
antaa maailman puhaltaa sisään
puhaltaa teatteri maailmaan
olen kyllästynyt
näyttelijöiden hien hajuun
haluan haistaa teatterissa leskenlehden
ja viimelauantaisen kusivanan

lauri n.

A rubber animal was harmed in the making of this play

2007-10-13T12:39:00.001+02:00

Väliajasta on nyt selvitty ja toivuttu - viimeinen esitys oli viime viikon perjantaina 5.10., ja sitä myötä myös jo harjoituksissa vammautunut, mutta urheasti koko esityskauden teipin voimalla kestänyt sammakko-parka (kuvassa) pääsi viimein lepoon. Viimeisen esityksen jälkeisenä viikonloppuna Vaihtolava sai vielä uuden ilmeen purun, siivouksen ja seinien maalauksen myötä. Työryhmän talkootyönä tehty maalaaminen ja lavasteiden purkaminen toimi ainakin minulle hyvin konkreettisena irtiottona ja lopetuksena produktiolle.

Ohjaajana produktiosta jäi äärimmäisen tyytyväinen olo. Vastoinkäymisistä (näyttelijänvaihdokset yms.) huolimatta kaikesta selvittiin, ja lopputuloksesta on mielestäni syytä kaikkien olla ylpeä. Haluan vielä näin julkisesti täällä blogissa kiittää kaikkia työryhmän jäseniä sekä tietenkin myös kaikkia katsojia.

Väliaika oli paitsi antoisa, myös varsin raskas ja aikaavievä produktio, eikä sen päättymisestä sikäli jäänyt haikea olo. Tunne on kuin hyvin tehdyn työn jälkeen: olen tyytyväinen siihen, millainen produktiosta tuli ja pidin sen tekemisestä, mutta olen myös tyytyväinen, että se on nyt ohi.

Mysteeriteatteri jää nyt esitysten puolesta tauolle kevääseen asti, jolloin Ilves-teatterin tiloissa nähdään Mysteeriteatterin ja Ilves-teatterin yhteisproduktio Lintu, joka kertoo jazzmuusikko Charlie Parkerista. Esityksen käsikirjoittaa ja ohjaa Mysteeriteatterin produktioista tuttu Lauri Niskanen (mm. Kellopeliappelsiinin Alex ja Väliajan Näyttelijä), ja rooleissa nähdään sekä Mysteeriteatterin että Ilves-teatterin näyttelijöitä. Produktio on tällä hetkellä käsikirjoitus- ja työryhmän kokoamisvaiheessa. Ensi-iltansa esitys saa näillä näkymin maaliskuussa 2008.

Vaikka seuraava produktio onkin vasta keväällä, tässä blogissa kirjoitetaan edelleen aktiivisesti sekä produktion etenemisestä että kaikesta muusta Mysteeriteatterin toimintaan ja teatteriin ylipäänsä liittyvästä. Pysykää kanavalla!

Juho

Olemme täynnä.

2007-09-30T11:36:00.000+02:00

Väliajan kaikki jäljellä olevat kolme näytöstä on nyt täyteen varattu. Peruutuspaikkoja kannattaa toki edelleen kysellä.

Esitykset ovat sujuneet mainiosti, ja yleisöä on riittänyt. Eilisessä näytöksessä Vaihtolavan viereisen terassin omat stand up -koomikot tosin osallistuivat esitykseen vähän liikaa. Ulkoa kuuluvat äänet ja muut häiriöt ovat toki realiteetti, johon on täytynyt koko ajan varautua, ja joskus ne peräti tuovat esityksen tasoihin jotain lisää tai tukevat sitä. Kaikkea ei kuitenkaan voi ennakoida, ja joskus hälyäänet sopivat esitykseen paremmin, joskus huonommin.

Olen viime esityksissä taas muistanut, kuinka musiikillinen näytelmä loppujen lopuksi on niinäkin hetkinä, kun musiikki ei soi taustalla. Varsinkin alkupään kohtauksissa henkilöt, toiminta ja repliikit toimivat monessa kohtaa äänen ja tilan tasolla enemmänkin soittimien ja rytmien kaltaisesti kuin juonellisesti. Muutenkin olen yhä selkeämmin esityskauden edetessä pannut merkille, miten esitys muistuttaa rakenteeltaan kaikkine rytminvaihdoksineen, toistoineen ja kehittelyineen enemmänkin moniosaista musiikkikappaletta kuin perinteistä näytelmää.

Ensi viikolla vielä viimeinen rupeama. Alkaa olla pitkän puurtamisen päätteeksi jo fiilistelyn ja hyvästijätön aika.

Juho

Väliaikatietoja

2007-09-19T13:43:00.000+02:00

Väliaikaa on nyt esitetty kolme kertaa, ennakot poislukien. Kaikki tähänastiset esitykset ovat pyörineet täysille tai lähes täysille katsomoille. Osa jäljellä olevistakin näytöksistä on jo täynnä, joten varatkaa lippunne ajoissa - muun muassa huomiseen näytökseen (20.9.) sekä ensi viikon maanantain (24.9.) näytökseen on vielä mainiosti tilaa. Myös syys-lokakuun vaihteen viimeisiin esityksiin mahtuu vielä toistaiseksi hyvin. 15 hengen katsomomme kuitenkin täyttyy helposti yhdestäkin isommasta joukkovarauksesta, joten liput kannattaa varata etukäteen. Varauksia ja tiedusteluja voi tehdä sähköpostitse osoitteesta mysteeriteatteri@sci.fi tai tekstiviestitse numerosta 044 935 9498.

Kaikki tähänastiset esitykset ovat menneet mainiosti joka suhteessa. Aistin kyllä itse, että esitysten edetessä esiintyjät alkavat (hyvällä tavalla) rentoutua yhä enemmän rooleissaan, minkä seurauksena tuntuu, että näytelmä svengaa koko ajan yhä paremmin - vaikkakin katsojan näkökulmasta ero tuskin on edes huomattava. Joka tapauksessa näytelmän esittäminen (ja sen seuraaminen ohjaajana) muuttunee yhä hauskemmaksi, mitä pidemmälle päästään.

Olen itse huomannut nyt esitysten alettua pystyväni paremmin reflektoimaan esitystä näytelmänä - silloin kun ohjausprosessi on kiivaimmillaan, ei itsellä paljon jää aikaa uusille oivalluksille. Ennakoissa ja esityksissä olen kuitenkin huomannut itse oivaltavani tekstistä ja ohjauksesta asioita, jotka ovat siellä, esityksessä, ja joihin olen tyytyväinen, mutta joita en ole aikaisemmin ainakaan niin selkeästi sanallistanut itselleni tai työryhmälle. Monet niistä ovat epäilemättä loksahtaneet paikoilleen näyttelijöiden, musiikin ja visuaalisen ilmeen kautta, osin intuitiivisena yhteispelinä. Joka tapauksessa ne mahdollistavat sen, että pystyn löytämään katsojana uusia asioita esityksestä, jota olen itse ollut mukana tekemässä. Se on hieno tunne.

Olen myös huomannut, miksi olen dramatisoidessani valinnut Woolfin romaanin laajasta henkilögalleriasta juuri nämä henkilöt ja tulkinnut heidät juuri näin pohjatyötä tehdessäni ja ohjatessani: paitsi että he ovat (mahdollisesti) tarinan keskeisimmät ja eniten kuvatut henkilöt, löydän myös jokaisesta heistä jotain itsestäni, ymmärrän heitä. Vaikka heidät on näytelmässä kuvattu suurelta osin koomisina hahmoina, ironisesti, heidän osin karrikoidut luonteenpiirteensä ja taipumuksensa ovat tuttuja itselleni. Ymmärrän ja tunnistan, miksi neiti von Trapp raivostuu, kun näytelmä menee pieleen. Samastun Kasimirin lapsenomaisen tosikkomaisiin luonteenpiirteisiin, ja toisaalta Isabellan ahdistukseen ja kuolemanpelkoon. Myös Elisabetin häsläys ja tyhjyyden peittäminen tuntuvat tutulta, samoin Baltasarin sulkeutuneisuus ja hitaus. Näyttelijöiden hassuttelu ja kujeilu, Miehikkälän nolouden rajoilla liikkuva yritys järkyttää ihmisiä, Viljamin pyrkimys suhtautua viileän ironisesti kaikkeen.

Luulen, että kyse ei kuitenkaan ole kuin osin siitä, että väistämättä kirjoitan ja ohjaan itseäni hahmoihin ja kiinnostun siitä, mikä tulee lähelle itseäni - hahmojen luonteenpiirteet ja heikkoudet ovat yleisemminkin tunnistettavissa. Tämä on yksi syy siihen, miksi pidin ja pidän Woolfin monelta osin hyvinkin epädramaattista romaania sopivaksi näyttämölle: sen hahmot toimivat. Esityksessä näyttelijät myös tekevät hahmot konkreettisiksi ihmisiksi karrikoinnista huolimatta. He ovat yhtä aikaa sekä huvittuneisuuden ja samastumisen kohteita.

Juho

Tänään

2007-09-15T10:33:00.000+02:00

Väliaika saa ensi-iltansa tänään illalla kello 19. Näytös on loppuunmyyty. Ensimmäiset yleisökokemukset ja -kommentit saatiin toki jo muutamilta mysteeriteatterilaisilta ennakoissa, mutta varsinainen ensi-ilta ja täysi katsomo on aina kuitenkin ihan toinen juttu.

Ohjaajalle ensi-ilta on aina jonkinlainen irtipäästö, joskin tässä produktiossa (kuten useimmiten aiemminkin) olen kyllä läsnä jokaisessa esityksessä - tässä myös siksi, että ajan äänet ja osin myös valot (jotka siis ovat esityksessä hyvin yksinkertaiset, en ole mikään teknikko). Joka tapauksessa: työ on tehty, nyt tästä eteenpäin show on näyttelijöiden ja yleisön.

Olen tyytyväinen siihen, mitä olemme saaneet aikaan. Yleisön reaktio toki aina kiinnostaa ja jännittää, mutta pystyn itse täysillä seisomaan sen takana, mitä olen ohjannut, ja myös luottamaan ja uskomaan siihen kaikkeen, mitä kaikki muut esityksen tekijät - näyttelijät, säveltäjä, visualisti - ovat luoneet ja tehneet ja tekevät joka esityksessä. Luotan kokonaisuuteen.

Nähdään Vaihtolavalla.

Juho
esityksissä verhon takana cd-soittimien nappuloita paineleva ohjaaja

Viimeinen rutistus

2007-09-11T09:01:00.000+02:00

Huomenna Väliajan näkevät ensimmäiset työryhmän ulkopuoliset ihmiset, kun pidämme Mysteeriteatterin jäsenille tarkoitetun eksklusiivisen ennakkonäytöksen. Koeyleisön käyttö ennen varsinaista ensi-iltaa on tässä esityksessä jo tilankäytönkin vuoksi erityisen tarpeellista, mutta kieltämättä myös ensireaktiot jännittävät, kuten aina.

Esitys on hyvässä vaiheessa. Ei täysin valmis vielä, mutta toimivasti alusta loppuun sujuva ja paljon mainioita kohtauksia sisältävä. Tunnelmat ja tematiikka toimivat. Ongelmakohdat eivät ole suuria, joskin ne tietysti täytyy siitä huolimatta ja juuri siksi ratkaista. Sunnuntaisessa läpimenossa - vaikka se ei mennyt millään muotoa täydellisesti - hahmot ja esitys ja tematiikka alkoivat elää näyttämöllä omaa elämäänsä, ja tajusin itse ohjaajana näytelmästä kokonaisuutena asioita, joita en ollut aikaisemmin tullut niin selkeästi ajatelleeksi tai kiteyttäneeksi mielessäni. Se kai kertoo siitä, että esitys on oikeasti valmistumassa pian.

Visuaalinen ilme on vielä täydentynyt ja muuntunut hieman - sunnuntaisen läpimenon jälkeen visualistimme Amanda ja minä päätimme, että valoratkaisua täytyy jonkin verran muuttaa, koska se tuntui karuudessaan olevan eri maailmasta kuin muu ilme ja korostavan vääriä asioita. Eilisiltainen kokeilu ja rakentaminen johti siihen, että nyt Vaihtolava on viimein katosta lattiaan yhtä tilaa, yhtä maailmaa.

Vaikka ensi-iltaan on vain neljä päivää, esitys vaatii vielä. Vaatii viimeisen rutistuksen, viimeisen ponnistuksen, ennen kuin sen voi päästää irti, ennen kuin kaikki voivat päästää oman työnsä ja roolihahmonsa irti yleisön eteen. Lähes valmis, mutta ei aivan.

Juho

Vaihtolava elää

2007-09-05T10:06:00.000+03:00

Eilen oli toinen täysimittainen läpimeno. Esitys alkaa (viimeistä kohtausta lukuunottamatta) sujua ja mennä kunnialla läpi. Nyt alkaa oikeastaan se aika mukava vaihe harjoituksia, jolloin perusrakenne on jo enemmän tai vähemmän kunnossa, ja sekä ohjaaja että näyttelijät voivat keskittyä pienempien yksityiskohtien, rytmin ja nyanssien hiomiseen ja intensiteetin kasvattamiseen. Tällä viikolla harjoitus- ja läpimenotahti on kova, mutta lisähenkeä luo se, että esitys alkaa ihan oikeasti pikkuhiljaa valmistua.

Lavastuksen perusilme on jo rakennettu, joskin viimeistelyä tehdään vielä. Eilisessä läpimenossa näkyi, miten näytelmän hahmot alkavat jo elää omaa elämäänsä tilassa, sen väreissä ja esineissä. Tällä viikolla mukaan harjoituksiin saadaan myös Anna Huuskosen säveltämä musiikki.

Vaihtolavalla harjoittelu (ja esittäminen) tarkoittaa usein sitä, että kadulta voi kuulua jonkin verran autojen ääniä, lähiterassin örvellystä, samaisen baarin karaokeillan meteliä tai muuta vastaavaa. Fleminginkatu on Fleminginkatu. Taustameteliin onkin ohjatessa lähes pakko valmistautua, ja parhaimmassa tapauksessa siitä pystyy tekemään osan produktion tunnelmaa - ohikulkevan auton ääni ja ajovalo tai kaukaisen keskustelun kaiku voi tehdä hiljaisesta, painostavasta kohdasta vieläkin hiljaisemman ja painostavamman. Jännittävä riskitekijä on kuitenkin tietysti se, että satunnaista hälyääntä tai sen kohtaa näytelmässä ei voi valita: se voi olla joko lokin eteerinen kirkuna tai I Will Surviven jytkytys. Kaikesta huolimatta tämä kaikki kuitenkin minusta tekee esityspaikastamme nimenomaan hyvän ja kiinnostavan: pieni ennakoimaton elementti on aina mukana, ja ympäröivä tila elää osana esitystilaa. Sitä ei ole suljettu ulkopuolelle, vaan tuntu siitä, että maalaiskartano on rakennettu keskelle kaupunkia, säilyy koko esityksen ajan.

Juho

Tervetuloa maailmanlopun puutarhajuhlaan!

2007-09-03T16:24:00.001+03:00

Väliajan ensi-iltaan on nyt 12 päivää, ja tiedotuskin on jo saatu laajemmin käyntiin. Laitan nyt ohessa myös tänne blogiin tarkat esityspäivämäärät, työryhmän ja lehdistötiedotteen, jota voi mieluusti lähettää eteenpäin kaikille tutuille tai vaikka postittaa omaan blogiinsa. Varatkaa paikkanne ajoissa (alla mainitusta osoitteesta tai puhelinnumerosta), sillä tilaan mahtuu vain viitisentoista katsojaa kerrallaan.

-Juho

MYSTEERITEATTERI ESITTÄÄ: VÄLIAIKA

Virginia Woolfin viimeinen romaani, toisen maailmansodan keskellä kirjoitettu Between the Acts muuntuu Mysteeriteatterin käsittelyssä pelottavaksi komediaksi. Helsingin Kalliossa sijaitsevasta Vaihtolavasta tulee maalaiskartano, johon perhe on vieraineen kokoontunut vuosittaiseen juhlaan seuraamaan kyläläisten esittämää näytelmää.

Väliaika on absurdi kertomus siitä, miten ihmisten on pakko takertua toisiinsa juuri silloin kun heillä ei ole mitään yhteistä. Aika on pysähtynyt, ja teekuppien takaa kurkkivat pelko, tyhjyys, hulluus ja yksinäisyys. Mutta piileekö seurassa sittenkin kaikkein suloisin onni?

Mysteeriteatteri on vuonna 2005 toimintansa aloittanut, Helsingin seudulla toimiva teatteriryhmä. Ryhmän jäsenet ovat alan opiskelijoita ja aktiivisia harrastajia. Ryhmän tarkoitus on pyrkiä tekemään sanomaltaan monitulkintaisia ja taiteellisesti korkeatasoisia esityksiä, jotka antavat ajattelemisen aihetta.

Ensi-ilta la 15.9.2007 klo 19

Muut esitykset: ma 17.9., ti 18.9., to 20.9., pe 21.9., ma 24.9., ti 25.9.,
to 27.9., pe 28.9., la 29.9., ti 2.10., to 4.10. ja pe 5.10. klo 19

Vaihtolava (Fleminginkatu 21, Helsinki)

Esityksen kesto noin 1 h 15 min

Liput 7/5 euroa
Varaukset: mysteeriteatteri@sci.fi / 044 935 9498 (tekstiviestitse)

Rooleissa: Mirjami Heikkinen, Joonas Lahtinen, Raisa Marjamäki, Inka Kunnala, Eero Erkamo, Kaisu Suopanki, Annika Mäkelä, Lauri Niskanen ja Paavo Makkonen
Ohjaus, dramatisointi ja suomennos: Juho Gröndahl
Musiikki: Anna Huuskonen
Visuaalinen ilme: Amanda Manner
Tuotanto: Mysteeriteatteri / Inka Kunnala ja Ilja Lehtinen

www.mysteeriteatteri.fi

Kohti läpimenoa

2007-08-25T13:53:00.000+03:00

Tarkoitukseni oli alun perin kirjoittaa tarkempaakin ohjaus- ja harjoituspäiväkirjaa tänne blogiin Väliajan edetessä. Toisin kuitenkin kävi; olen keskittynyt liian paljon itse näytelmän tekemiseen ehtiäkseni jakaa sitä täällä juurikaan. Parempi kuitenkin tietysti näin päin, jos täytyy valita.

Esityksen työryhmä on, kuten sanottu, kokenut muutamia muutoksia produktion aikana. Lopulliseen näyttelijäkokoonpanoon kuuluvat ensimmäistä kertaa Mysteeriteatterin produktioon osallistuvat Raisa Marjamäki, Paavo Makkonen, Kaisu Suopanki ja Annika Mäkelä sekä aiemmista Mysteeriteatterin esityksistä tutut Mirjami Heikkinen, Joonas Lahtinen, Lauri Niskanen, Eero Erkamo ja Inka Kunnala.

Ylihuomenna, maanantaina 27.8. on esityksen ensimmäinen täysimittainen läpimeno. Se on näyttelijänvaihdoksista johtuen hieman myöhemmin kuin alun perin suunnittelin, mutta riittävän ajoissa joka tapauksessa. Huomenna on pitkä promokuvaussessio, ja heti syyskuun alussa alkaa esityksen varsinainen markkinointi (jollaiseksi tällä blogilla on vielä toistaiseksi liian vähän lukijoita).

Pidän Vaihtolavasta yhä enemmän joka kerta kun teen produktiota siellä. Varsinkin verrattuna kaikkien mielestä kammottavaan, sotkuiseen ja rumaan Pasilan-harjoitustilaamme se suorastaan henkii inspiraatiota, vaikka kuumuus onkin näin elokuussa vielä aika hautova. Tässä kuunvaihteessa tila saa lopullisen tähän produktioon suunnitellun ilmeensä - pienuudessaan siitä tulee kokonainen maailma, johon katsoja astuu suoraan Fleminginkadulta, baarin terassin vierestä. Vaikka olen tietoinen lähes kaikista lavastuksen päälinjoista ja yksityiskohdista, tilan näkeminen lavastettuna ensimmäistä kertaa on aina yhtä maaginen hetki.

Mikään ei ole vielä valmista. Repliikkien opettelua, vääntöä, pukujen hiomista, väsymystä, kuumuutta riittää. Miten välittää pysähtyneisyys ja hahmojen tylsistyneisyys tekemättä kohtauksesta tylsää? Miten ohjata ja näytellä hahmo, josta ei tiedetä mitään tai joka ei oikeastaan koskaan ole oma itsensä? Millaista kontaktia on hahmojen välillä, kun he eivät oikeastaan kohtaa toisiaan?

Sittenpä näette ja näemme.

Juho
Väliajan ohjaaja

Alkumetrit ja loppusuora

2007-08-07T17:14:00.000+03:00

Väliajan ensi-iltaan on nyt kuukausi ja viikko.

Projekti on muutamista vaikeuksista huolimatta edennyt hyvin. Työryhmän kokoonpanossa on tapahtunut muutamia muutoksia harjoitusten aikana, ja siksi suuri osa kohtauksista on vielä raakileita siinä mielessä, että kaikkien (etenkään myöhemmin työryhmään tulleiden) näyttelijöiden osuuksia niissä ei ole harjoiteltu. Silti viime viikon harjoituksissa alkoi ensimmäistä kertaa hahmottua näytelmän alun osalta, miltä se kenties tulee loppujen lopuksi näyttämään kaikkine päällekkäisine toimintoineen.

Hahmojen ulkoinen ja sisäinen toiminta hahmottuu pikkuhiljaa. Olemme usein aloittaneet harjoitukset tekemällä improvisaatioita rooleissa, mikä on osoittautunut hyväksi menetelmäksi. Näin absurdin näytelmän, jonka henkilöiden toiminnoilla ei aina näytä olevan mitään välitöntä tarkoitusta tai motiivia, tekeminen on roolinrakentamisen kannalta iso haaste sekä näyttelijälle että ohjaajalle. Yksi haaste on se, ettei monin paikoin hyvin tarkkaan koreografioidusta liikekielestä tule mekaanista, vaan hahmon luonne ja ajatus pysyy mukana.

Harjoitukset ovat siinä mielessä jännittävässä vaiheessa, että osittain edessä häämöttää jo loppusuora ja tarkka hiominen, kun taas joiltakin osin (ennen kaikkea vaihtuneiden näyttelijöiden roolien osalta) ollaan vielä aika alkuvaiheessa. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että nämä kaksi tasoa myös tukevat toisiaan - uuden näyttelijän on helpompi hypätä rooleineen kohtaukseen, jonka muut henkilöt ja näyttelijät toimivat jo suhteellisen varmasti.

Aikaa ja työtä riittää vielä, mutta usko siihen, että vaikeuksista huolimatta esityksestä tulee hyvä, vain kasvaa koko ajan.

Juho

Keskikesän kuulumisia

2007-07-07T12:43:00.000+03:00

Väliajan harjoitukset ovat nyt alkaneet - koko työryhmä on viimein kasassa, kun Inga Björn ja Tero Flink liittyivät näyttelijäjoukkoon. Aloitimme rakentamalla ja tapailemalla erilaisten harjoitusten kautta näytelmän absurdia maailmaa ja hahmojen tyyliteltyä puhe- ja liikekieltä. Näytelmän varsinaisia kohtauksiakin aletaan nyt pikkuhiljaa harjoitella. Vaikka suunta ja suunnitelmat ovat selviä ja tarkkojakin, tähänastiset harjoitukset ovat jo ehtineet osoittaa, että lopputulosta ei kukaan osaa ennustaa. Onneksi.

Harjoitustilanamme toimii kerhohuone Pasilassa. Tila on pienestä sotkuisuudestaan huolimatta harjoitustarkoituksiin varsin ihanteellinen: hyvin ilmastoitu, rauhallinen ja vähän käytetty. Kerhohuone on lähes puolet esitystilaamme Vaihtolavaa isompi, mikä on monessa mielessä hyväkin asia, mutta se tarkoittaa sitä, että siirtymiseen Vaihtolavalle loppuharjoitusvaiheessa täytyy varautua todella hyvin.

Väliajan tekemisen lisäksi myös kevään 2008 ohjelmistoa on alettu jo hahmotella. Luvassa lienee ainakin bebop-rakenteella etenevä, löyhästi jazzmuusikko Charlie Parkerin elämään perustuva esitys Lintu. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

-Juho

Väliaika etenee ja juhlatuulella ollaan

2007-06-18T18:28:00.000+03:00

Syksyinen Väliaika-produktio valmistuu hiljalleen, tasaisen varmasti ja hyvinkin. Tuotantotiimi (eli ohjaaja-Juho sekä tuottajat Ilja ja Inka) on kevään aikana koostanut työryhmää, pohtinut markkinointistrategioita ja työstänyt aikatauluja. Visualisti-Amanda ja säveltäjä-Anna ovat ahkeroineet omaa sarkaansa tahoillaan. Harjoitukset alkavat kesä-heinäkuun vaihteessa. Ensi-ilta on syyskuun puolessa välissä ja esitykset kestävät lokakuun alkuun. Muistakaa hyvät lukijat (jos teitä on) varata lippunne ajoissa, sillä paikkoja on rajoitetusti! Mikä siis ei ole ihme ottaen huomioon esityspaikkana toimivan Vaihtolavan koon.

Työryhmäkin alkaa olla jo kasassa. Lavalla nähtävistä näyttelijöistä mukaan ovat lupautuneet mysteeriläiset Eero Erkamo, Mirjami Heikkinen, Joonas Lahtinen, Lauri Niskanen ja allekirjoittanut, joka tasapainoilee tuottajan ja näyttelijän roolin välillä. Mahtavan työryhmän muita jäseniä ovat Lea Kalenius ja Annika Mäkelä. Väliajassa on yhdeksän näyttelijää, mutta varmistumattomien tahojen nimiä en paljasta vielä. Saatte jäädä kuumeisesti arvailemaan... Jännitystä elämään.

Muutakin jännittävää tapahtuu. On juhlan aika, sillä Mysteeriteatteria hallinnoiva Teatteriyhdistys Mysteeri ry täyttää nyt kesäkuussa vuosia. Ikää rakkaalla lapsellamme on yhden vuoden verran. Lahjaksi toivotaan hienoa säätä, aurinkoa ja menestystä tulevaisuudessa. Aika on kumma juttu. Toisaalta tuntuu, että ei ole kulunut kuin hetki siitä, kun tuijottelimme Viirus-teatterin korkealla olevaan kattoon ennen Ison Vihkon ensi-iltaa keväällä 2005. Toisaalta kahdessa vuodessa on ennätetty tehdä monta hienoa ja erilaista esitystä. Myös tulevia, mahdollisesti toteutettavia produktioita piilee pöytälaatikossa, mutta niistäkään en paljasta enempää. Olemme todellinen mysteeriteatteri. Toiminta kuitenkin jatkuu tulevaisuudessakin.

Hienoa, lämmintä ja iloista kesää kaikille, jotka tervehdykseni tavoittaa. Tavataan viimeistään syksyllä Vaihtolavalla!

-Inka-

Tulossa syksyllä: Väliaika

2007-04-30T10:37:00.000+03:00

Mysteeriteatteri toteuttaa tämän vuoden syys-lokakuussa Virginia Woolfin Between the Acts -romaaniin pohjautuvan esityksen Väliaika. Näytelmä esitetään Vaihtolavalla (Fleminginkatu 21, Helsinki), samassa paikassa jossa Mysteeriteatteri toteutti vuonna 2006 produktiot Romeo ja Julia ovat kuolleet ja Neuroosi - elon rytmi sekaisin.

Woolfin romaani on kirjoitettu vuonna 1941, toisen maailmansodan aikana, suuren tuhon kynnyksellä. Tarina on sijoitettu maalaiskartanoon, johon kartanon omistava perhe on vieraineen kokoontunut vuosittaiseen kyläjuhlaan seuraamaan kyläläisten esittämää näytelmää. Romaania leimaa ironinen pessimismi. Näytelmäsovitusta ei ole sijoitettu epookkiin, ja dramatisointi on muutenkin hyvin vapaasti romaania mukaileva. Päähenkilöt ja tunnelma ovat kuitenkin ennallaan: Väliaika on apokalyptinen puutarhajuhla, yhtä aikaa huvittava ja tuhoa enteilevä. Kaikki näkevät, että kaikki on turhaa, mutta silti ja juuri siksi tähän juhlaan, tähän hetkeen, näihin tuttuihin ja tuntemattomiin ihmisiin on pakko tarttua, ettei pelottaisi niin paljon. Tähän samaan pöytään esitys kutsuu katsojan: omien pelkojen ja tuntemattomien uhkien komediaan.

Produktion esituotanto on jo käynnissä: dramatisointi ja suomennos valmistuvat kevään aikana, ja näyttelijöitä kootaan parhaillaan. Esityksen musiikin säveltää Anna Huuskonen, ja visuaalisesta ilmeestä vastaa Amanda Manner. Näiden osa-alueiden suunnittelu on jo aloitettu yhteistyössä tuottajien (Inka Kunnala ja Ilja Lehtinen) ja ohjaajan (Juho Gröndahl) kanssa. Myös näyttelijäryhmän tarkka kokoonpano varmistuu jo kevään aikana, jolloin tieto siitä ilmestyy sekä tänne että virallisille verkkosivuille (www.mysteeriteatteri.fi).

Nähdään syksyllä Vaihtolavalla!

Juho, esityksen ohjaaja

Teatteri ja pinta

2007-04-09T09:05:00.000+02:00

Monien mukaan elämme pinnallista aikaa. Menetettyä tai pimentoon jäänyttä syvällisyyttä ovat viime aikoina kaipailleet monet, esimerkiksi useat aiempien sukupolvien teatterintekijät. Mutta mitä pinta tai pinnallisuus oikeastaan merkitsee tälle sukupolvelle, ja mitä on se "syvä", jota niin usein peräänkuulutetaan?

Syvällisyys on perinteisesti ollut hyvän taideteoksen mitta. Usein se tarkoittaa esimerkiksi terävää historiallista analyysia tai teoksesta aukeavaa mittavaa metaforaverkostoa, joka vie ajatukset pitkälle eteenpäin itse teoksesta. Silti ainakin itse tunnen, että "syvällisyydestä" on tullut teatterissa tietynlainen vakiokaava, jolla liimataan pinnan päälle (tai alle) ajatuksia tai sanomia, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä itse esityksen kanssa.

Olen itse haastavan teatteri- ja muun taiteen ystävä. Haastavuus ei kuitenkaan mielestäni ole sama asia kuin syvällisyys, eikä pinta tai edes parjattu pinnallisuus tarkoita helppoutta. Pintatason ottaminen vakavasti, siihen keskittyminen ja sen kehittäminen, on aivan yhtä haastavaa niin tekijälle kuin katsojallekin. Itselleni pinnallisuus tarkoittaa ennen kaikkea rakennetta, jossa perinteinen teoksesta aukeavan sanoman ajatus häviää. Idea on kokemuksessa, ei siitä aukeavassa ajatuskuilussa. Pinnallisuus ei tarkoita viihteellisyyttä, joskaan haastavuutta ja taiteellista tinkimättömyyttä ei mielestäni myöskään pidä nähdä viihteellisyyden vastakohtana.

Syvällisyydellä tarkoitetaan usein ikuista, ihmisyydelle yhteistä kokemusta. Pinnallisuudessa taas näen olennaisena hetkestä, yksilöllisestä ajatusrakennelmastaan ja tulkinnastaan tietoiseksi tulemisen. Pinta on kokemukseni mukaan usein moniäänisempi kuin sanoma, eikä se välttämättä ole edes puettavissa sanoiksi.

Itse olen kasvanut pintaan, aikana jota kutsutaan pinnalliseksi. Pinnallisuus ei ole itselleni taiteellisuuden vastakohta, vaan keino, jota voi käyttää niin helppojen kuin haastavienkin teosten tekemiseen. Pinnan kuvaaminen terävästi voi usein olla sekä muodoltaan että siitä aukeavalta kokemukseltaan radikaalimpaa kuin perinteiseen syvällisyyden rakenteeseen nojaava teos. Hyvänä esimerkkinä tästä pinnallisuuden ja syvällisyyden rajasta voisi ottaa Sofia Coppolan Marie Antoinette -elokuvan ja etenkin sen vastaanoton mediassa: siinä missä monet kriitikot odottivat syvälle luotaavaa historiallista analyysia, Coppola vain näytti ja kuvasi pintaa, pinnallisuutta ja pinnallista elämää, moralisoimatta ja edes varsinaisesti rakentamatta yhtenäistä tarinaa, jossa olisi jokin siitä aukeava merkitys. Silti ainakin itselleni kyseinen elokuva oli nimenomaan kokemuksena pysäyttävä ja herättävä.

Taiteen yhteiskunnallisuus ei katoa selkeän sanoman tai syvällisyyden mukana. Ennemminkin näen, että selkeä sanoma ei ole muotona enää kovinkaan radikaalia tai yhteiskunnallista. Pinnan yhteiskunnallisia ja vaikuttavia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia ei ole vielä käytetty kovinkaan paljon - osittain varmasti siksi, koska pinnallisuudelle ollaan käsitteenä ja sanana niin allergisia ja se mielletään pelkäksi viihteen keinoksi.

Itse haen taiteessa enemmänkin voimakasta ja kokemuksena pysäyttävää hetkeä kuin hienoja teokseen piilotettuja rakennelmia, jotka saavat pohtimaan ikuisia kysymyksiä. Olennaisin kysymys on usein pinnassa, siinä mitä ei voi pukea sanoiksi, siinä mitä syystä tai toisesta katsomme. Ihmiset katsovat nimenomaan pintaa ja kiinnostuvat helpoimmin pinnasta, oli kyse sitten helposta tai haastavammasta teoksesta. Tämä pinnallisuus ei ole negatiivista, vaan nimenomaan siinä on nähdäkseni jotain kokemuksena vakavastiotettavaa.

Juho Gröndahl / Mysteeriteatteri

Kohti uusia haasteita

2007-04-02T12:14:00.000+02:00

Kellopeliappelsiini - moraalin voitto on nyt haikein mielin saatettu päätökseen. Näytelmä saavutti suuren suosion: lähes jokainen esitys oli loppuunmyyty, ja hyvää palautetta tuli valtavasti. Kiitos kaikille katsojille ja työryhmäläisille! Mysteeriteatteri siirtyy nyt suunnittelemaan ja valmistelemaan uusia projekteja. Tänä vuonna on luvassa vielä ainakin Virginia Woolfin viimeisen romaanin innoittama Väliaika-esitys, joka nähdään Vaihtolavalla (Fleminginkatu 21, Helsinki) syys-lokakuussa. Tämän ja muiden mahdollisten projektien etenemisestä tiedotetaan aktiivisesti tässä blogissa sekä verkkosivuilla, joten pysykää kanavalla!

Mysteeriteatterin viralliset verkkosivut auki

2007-03-22T13:21:00.000+02:00

Mysteeriteatterin viralliset verkkosivut ovat auenneet osoitteessa www.mysteeriteatteri.fi. Sivuilla on kattavaa tietoa ja kuvia teatterin historiasta, toiminnasta, esityksistä ja ihmisistä kaikille kiinnostuneille.

Kohtaamisia

2007-03-20T11:16:00.000+02:00

Kohtaaminen on minulle teatterin ydin. Työryhmä on näistä kohtaamisista ensimmäinen - koen tärkeäksi, että kaikki työryhmän jäsenet ovat jollain tavalla perillä projektin tavoitteista ja eri ratkaisujen, niin ohjauksellisten, musiikillisten, kuin visuaalisten ratkaisujen perusteluista ja kokonaiskuvasta. Esityksen tuleminen kaikkien esitykseksi vaatii sitä, että kaikki ovat tietoisia siitä, mitä esitys eri osa-alueillaan pyrkii tekemään ja miten. Näihin tavoitteisiin ja keinoihin jokainen antaa oman panoksensa sekä omalla tekemisellään että omilla ajatuksillaan. Vaikka näenkin, että jollakulla - yleensä ohjaajalla - täytyy olla lopullinen sananvalta ja taiteellinen vastuu lopputuloksesta, kaikilla täytyy olla oikeus sanoa, kysyä ja tietää. Joka tapauksessa keskustelu ja avoimuus eri ratkaisujen suhteen pakottaa myös viimeisen sananvallan omaavan henkilön perustelemaan ratkaisunsa todella tarkasti. Yksi teatterin yhteistoiminnallisen luonteen tärkeimmistä asioista minulle onkin se, että - suoraan sanottuna - mikä tahansa paska ei mene läpi, kun koko työryhmä on aktiivisesti mukana työstämässä esitystä. Näin avoimuus ja koko työryhmän oikeus kommentoida ei johda näkemyksen hajoamiseen, vaan pikemminkin sen terävöitymiseen.

Työryhmän kohtaaminen mahdollistuu sillä, että jokaiselle taataan oikeus puhua, ja toisaalta tehdään selväksi, kellä on viime kädessä lopullinen sananvalta. Näin projektista ei tule valtapeliä, mutta keskustelu saa eri ihmisten näkemykset täydentämään ja terävöittämään toisiaan yhteistä päämäärää kohti. Tämä keskustelun tasapuolisuuden ja tasa-arvoisuuden takaaminen vaatii ennen kaikkea sitä, että tuotanto on avointa, mutta toisaalta jämäkkää. Työryhmän dynamiikan tarkkailu sekä ihmisten puheoikeuden ja hyvän tekemisfiiliksen takaaminen kaikille on tuottajan ja ohjaajan - tai kelle vastuu onkin annettu - velvollisuus.

Toinen kohtaaminen tapahtuu esityksen ja yleisön välillä. Itseäni ei edes kiinnostaisi tehdä teatteria, jos yleisöä ei olisi, tai jos se reagoisi kaikkeen ennalta-arvattavalla tavalla. En halua tehdä teatteria siksi, että haluaisin esitellä omia hienoja ajatuksiani esityksen kautta. Pikemminkin haluaisin, että esitys olisi kiinnostava kohtaaminen työryhmän ja yleisön välillä. Erilaiset tunnetilat ja tulkinnat, positiiviset ja negatiiviset reaktiot ja kaikki siltä väliltä ovat olennaisia ja merkittäviä. Kohtaaminen yleisön kanssa on toisaalta aina esityksen tekijöille itsereflektion paikka, mutta toisaalta vaihtelevat reaktiot ovat arvokkaita muutenkin kuin kritiikkiarvonsa kannalta. Kaikkein parasta olisi, jos pystyisi omaksumaan aseman, jossa jokainen työryhmän jäsen seisoo esityksen, sen ratkaisujen ja niiden perustelujen takana, mutta toisaalta on avoin erilaisille, myös negatiivisille ja ristiriitaisille reaktioille. Sen lisäksi että ne ovat lähes aina osa mitä tahansa esitystä, ne voivat olla moniäänisyydessään myös yksi sen tavoitteista. Avoimuus kritiikille ei kuitenkaan tarkoita sitä, että välttämättä tekisi kritiikistä sen johtopäätöksen, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. Olennaista on, että ottaa kohtaamisen ja eri ihmisten reaktiot vakavasti - luottaa omaan tekemiseensä, muttei juutu itseriittoisuuteen.

Teatteriesitys on onnistunut, jos se vaikuttaa sekä tekijöihin että yleisöön, herättää jotain, saa aikaan mielenkiintoisen esitystapahtuman ja kohtaamisen. Esityksessä tapahtuva kohtaaminen ja siitä heräävät ajatukset niin yleisön kuin työryhmänkin mielissä ovat minulle teatterin kaikkein arvokkain ja kiinnostavin asia. Kohtaaminen on monimutkainen, moniarvoinen, jatkuvasti liikkeessä oleva ja tulkinnoiltaan kontrolloimaton. Tätä kaipaan niin teatteria tehdessä kuin katsoessa - en yksioikoista sanomaa, vaan useaan suuntaan painivia ajatuksia, mielikuvia, reaktioita ja tunnetiloja.

Juho
Mysteeriteatterin aktiivi; Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n jäsen ja hallituksen sihteeri

Teatteri on yhteistoimintaa

2007-03-16T11:45:00.000+02:00

Teatteri on aina joukkuelaji. Yhteistyö määrittää teatteria. Jopa yhden ihmisen monologiesityksessä yhteistyötä ja kommunikointia tapahtuu yleisön kanssa, saati sitten kun tekijöitä on monta. Ohjaajien, näyttelijöiden, visuaalisen ilmeen suunnittelijoiden ja kaikkien muiden työryhmäläisten yhteispeli konkretisoituu esityksessä, joka toivottavasti herättää katsojissaan tunteita ja ajatuksia.

Lavalla yhteistyö on ehkä selkeimmin nähtävissä näyttelijäntyössä. Lavalla kohdataan roolissa. Henkilöhahmot saattavat olla toistensa vastavoimia, mutta kaveria ei silti jätetä. Näyttelijä saa toiselta näyttelijältä voimaa. Jos mokaa tai muuten tuntuu epätoivoiselta, toisen työstä saa voimaa yrittää vielä enemmän. Lavan takana saa kannustusta hyvin menneestä suorituksesta tai halauksen, jos vaikka jostain syystä itkettää.

Teatteri on myös toimintaa. Eräänlainen toiminnallisuus on tullut esille erityisesti Kellopeliappelsiinin kohdalla. Harvassa ovat nimittäin kerrat, jolloin harjoitusten tai esityksen jälkeen joku ei olisi saanut mustelmia. Teatterissa saattaa sattua ja tapahtua arvaamattomia asioita. Minä olen esimerkiksi lavalla ollessani kylpenyt samassa ammeessa hiiren kanssa ja ennen esitystä astunut nastan päälle. Yhteisvoimin on kuitenkin selvitty ja koskaan ei ole tapahtunut mitään todella pahaa.

Haluan kiittää kaikkia Mysteeriteatterin produktioissa mukana olleita yhteistyöstä, avunannosta ja ystävyydestä. Tehkäämme tulevaisuudessa vähintään yhtä hienoa työtä! Tänä iltana Kellopeliappelsiini pyörähtää jälleen liikkeelle. Vedetään hyvä esitys! Näihin ylväisiin sanoihin lopetan elämäni ensimmäisen postauksen.

Terveisin, Inka
Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n varapuheenjohtaja ja jäsen

Teatteri on (ajatusten) jakamista

2007-03-08T09:46:00.000+02:00

Teatteri on jakamista. Eikä tämä jakaminen tarkoita vain esitystilanteessa esiintyjien ja yleisön välillä tapahtuvaa kommunikointia, yhteyttä ja yhteisyyttä - ajatukset esityksen taustalla voivat olla aivan yhtä kiinnostavia kuin itse esitys. Esityksen tekijöiden ja katsojien välinen dialogi voi parhaimmillaan tuoda uusia näkökulmia ja kosketuspintoja käsityksiimme siitä, mitä teatteri yleisellä tasolla on (tai mitä teatterin tulisi olla) sekä miksi ja miten tietty esitys vaikuttaa juuri sinuun. Katsojana tai tekijänä.

Teatterin tekijöiden on ensiarvoisen tärkeää kuulla katsojien kommentteja ja kokemuksia, sillä oikeastaan vain niiden kautta voi kehittyä ja reflektoida omaa tekemistään täysipainoisesti. Me mysteeriteatterilaiset emme halua jumittua "omaan pikku piiriimme" tekemään taidetta ja haaveilemaan vain toisiamme varten. Ehei, tarkoituksenamme on avata laajempi keskustelu omasta tekemisestämme ja siitä, miten se näyttäytyy ulospäin. Haluamme kertoa niin esitysten valmistamisen eri vaiheista, tunnelmistamme, tulevaisuuden suunnitelmista kuin kaikesta siitä arkisesta sälästä ja säätämisestä, jota teatteriryhmän toimintaan liittyy.

Mielestäni olisi erityisen hienoa, jos blogistamme muodoistuisi erilaisten ihmisten ja erilaisten taidekäsitysten kohtaamispaikka, foorumi, jossa käytännön teatteriturinat voivat elää hedelmällisesti rinnakkain taideteoreettisen ja yhteiskunnallisen debatin kanssa. Tärkeintä on, että uskallamme kirjoittaa - ilman tekstejä ei ole kommunikaatiota saati keskustelua. Blogi on avoin kaikille halukkaille, suorituspaineita ei todellakaan tarvitse ottaa!! Toivon, että mahdollisimman moni rohkaistuu kirjoittamaan, kommentoimaan, kertomaan ajatuksiaan. Jakamaan.

Parhain kirjoitusterveisin

Joonas Lahtinen
Teatteriyhdistys Mysteeri ry:n hallituksen pj

PS. Teatteriyhdistys Mysteeri ry. - Teaterföreningen Mysteriet rf. perustettiin kesällä 2006 tukemaan ja hallinnoimaan Mysteeriteatterin toimintaa.

Sana on vapaa.

Tulossa: Kellopeliappelsiini – moraalin voitto

2007-03-02T14:41:00.000+02:00

"Tässä ollaan, valmiina ties kuhun öiseen toimeen. Tä? Hä?"

Mysteeriteatteri esittää maaliskuussa Valtimonteatterin tiloissa fyysistä teatteria, tanssia ja musiikkia yhdistävän esityksen Kellopeliappelsiini – moraalin voitto. Anthony Burgessin näytelmä tuodaan Mysteeriteatterin tulkinnassa nykyajan pohjoismaisen pääkaupungin kaduille.

"Että yritetään pakottaa ihmistä, olentoa, joka kykenee henkiseen kasvuun ja inhimilliseen lämpöön, että yritetään pakottaa häntä alistumaan lakeihin ja ehtoihin, jotka ovat omiaan sovellettaviksi johonkin mekaaniseen laitteeseen – tätä vastaan minä kohotan kynäni niin
kuin miekan –"

Millaiseen maailmankuvaan ja moraalisiin näkemyksiin nuoret kasvavat nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa? Voidaanko väkivaltaa ja rikollisuutta vähentää, jos se tehdään rajoittamalla ihmisen valinnanvapautta tai muokkaamalla ihmistä väkisin johonkin muottiin? Onko valinnanvapaus ylipäätään asia, jota pystytään koskaan kahlitsemaan?

"Joten etenemme entisen sanoisinko kaltaiseen tapaan ystävänne Alexin sanoisinko johdatuksella. Aleksandr Bolshoi, Aleksanteri Iso."

Työryhmä:

Ohjaus: Mikko Niemistö
Apulaisohjaaja: Jehki Härkönen
Teksti: Anthony Burgess: Clockwork orange (suomentanut Juha Siltanen)
Tuotanto: Aleksandra Namsaraeva ja Riikka Salo
Lavastus: Aleksandra Namsaraeva
Puvustus: Amanda Manner
Musiikki: Johannes Vartola
Valot: Ville Paloheimo
Rooleissa: Lauri Niskanen, Juha Koistinen, Joonas Lahtinen, Janne Niinivaara, Riikka Salo, Juho Gröndahl, Sanna Liski, Petri Winckel, Nina Kuujärvi ja Inka Kunnala

ENSI-ILTA 9.3. klo 19.00

Muut esitykset: 11./12./15./16./19./22./23./24./26./28./30.3. klo 19.00
Esityspaikka: Valtimonteatteri, Aleksis Kiven katu 22, Kallio (Populuksen takana). Liput 7/5 e.
Varaukset: p. 044 935 9498 (tekstiviestitse) / sähköposti: mysteeriteatteri@sci.fi

ESITYS SISÄLTÄÄ VOIMAKKAITA KOHTAUKSIA EIKÄ SOVELLU LAPSILLE.

Mysteeriteatterin blogi aukesi!

2007-02-28T11:51:00.000+02:00

Mysteeriteatteri on vuonna 2005 toimintansa aloittanut pääosin teatterialan opiskelijoista koostuva harrastajateatteriryhmä, jonka ensimmäinen produktio oli Viiruksessa esitetty kriitikoiden kiittelemä Iso vihko. Sen jälkeen ryhmä on toteuttanut Kahvila Soihdussa produktiot Käytetty sukupuoli ja Sydämen laulut sekä Vaihtolavalla produktiot Romeo ja Julia ovat kuolleet ja Neuroosi – elon rytmi sekaisin. Ryhmä vieraili myös Lasten nalletapahtumassa Kansalliskirjastossa Nallemysteeri- esityksellään. Tällä hetkellä ryhmä tekee Valtimonteatteriin Kellopeliappelsiini – moraalin voitto -esitystä, joka saa ensi-iltansa 9.3.2007. Ryhmän tarkoituksena on tutkia teatterin ja elämän mysteerejä: pyrkiä tekemään sanomaltaan monitulkintaisia, taiteellisesti korkeatasoisia esityksiä, jotka antavat ajattelemisen aihetta. Teatterin toimintaa hallinnoi vuonna 2006 perustettu Teatteriyhdistys Mysteeri ry.

Tässä blogissa Mysteeriteatterin aktiivit kertovat tulevista produktioista, harjoitusten etenemisestä ja yleisesti teatterin toiminnasta kaikille kiinnostuneille.